Job 29

Job prit de nouveau la parole sous forme sentencieuse et dit:

Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

Oh! que ne puis-je être comme aux mois du passé, Comme aux jours où Dieu me gardait,

Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

Quand sa lampe brillait sur ma tête, Et que sa lumière me guidait dans les ténèbres!

Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

Que ne suis-je comme aux jours de ma vigueur, Où Dieu veillait en ami sur ma tente,

Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

Quand le Tout-Puissant était encore avec moi, Et que mes enfants m'entouraient;

Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

Quand mes pieds se baignaient dans la crème Et que le rocher répandait près de moi des ruisseaux d'huile!

Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

Si je sortais pour aller à la porte de la ville, Et si je me faisais préparer un siège dans la place,

Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

Les jeunes gens se retiraient à mon approche, Les vieillards se levaient et se tenaient debout.

Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

Les princes arrêtaient leurs discours, Et mettaient la main sur leur bouche;

Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

La voix des chefs se taisait, Et leur langue s'attachait à leur palais.

Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

L'oreille qui m'entendait me disait heureux, L'oeil qui me voyait me rendait témoignage;

Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

Car je sauvais le pauvre qui implorait du secours, Et l'orphelin qui manquait d'appui.

Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

La bénédiction du malheureux venait sur moi; Je remplissais de joie le coeur de la veuve.

Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

Je me revêtais de la justice et je lui servais de vêtement, J'avais ma droiture pour manteau et pour turban.

Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

J'étais l'oeil de l'aveugle Et le pied du boiteux.

Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

J'étais le père des misérables, J'examinais la cause de l'inconnu;

Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

Je brisais la mâchoire de l'injuste, Et j'arrachais de ses dents la proie.

Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

Alors je disais: Je mourrai dans mon nid, Mes jours seront abondants comme le sable;

Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

L'eau pénétrera dans mes racines, La rosée passera la nuit sur mes branches;

Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

Ma gloire reverdira sans cesse, Et mon arc rajeunira dans ma main.

Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

On m'écoutait et l'on restait dans l'attente, On gardait le silence devant mes conseils.

He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

Après mes discours, nul ne répliquait, Et ma parole était pour tous une bienfaisante rosée;

Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

Ils comptaient sur moi comme sur la pluie, Ils ouvraient la bouche comme pour une pluie du printemps.

He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

Je leur souriais quand ils perdaient courage, Et l'on ne pouvait chasser la sérénité de mon front.

Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

J'aimais à aller vers eux, et je m'asseyais à leur tête; J'étais comme un roi au milieu d'une troupe, Comme un consolateur auprès des affligés.

Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.