Job 29

Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

Y VOLVIÓ Job á tomar su propósito, y dijo:

Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

¡Quién me tornase como en los meses pasados, Como en los días que Dios me guardaba,

Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

Cuando hacía resplandecer su candela sobre mi cabeza, Á la luz de la cual yo caminaba en la oscuridad;

Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

Como fué en los días de mi mocedad, Cuando el secreto de Dios estaba en mi tienda;

Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

Cuando aún el Omnipotente estaba conmigo, Y mis hijos alrededor de mi;

Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

Cuando lavaba yo mis caminos con manteca, Y la piedra me derramaba ríos de aceite!

Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

Cuando salía á la puerta á juicio, Y en la plaza hacía preparar mi asiento,

Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

Los mozos me veían, y se escondían; Y los viejos se levantaban, y estaban en pie;

Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

Los príncipes detenían sus palabras, Ponían la mano sobre su boca;

Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

La voz de los principales se ocultaba, Y su lengua se pegaba á su paladar:

Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

Cuando los oídos que me oían, me llamaban bienaventurado, Y los ojos que me veían, me daban testimonio:

Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

Porque libraba al pobre que gritaba, Y al huérfano que carecía de ayudador.

Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

La bendición del que se iba á perder venía sobre mí; Y al corazón de la viuda daba alegría.

Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

Vestíame de justicia, y ella me vestía como un manto; Y mi toca era juicio.

Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

Yo era ojos al ciego, Y pies al cojo.

Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

Á los menesterosos era padre; Y de la causa que no entendía, me informaba con diligencia:

Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

Y quebraba los colmillos del inicuo, Y de sus dientes hacía soltar la presa.

Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

Y decía yo: En mi nido moriré, Y como arena multiplicaré días.

Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

Mi raíz estaba abierta junto á las aguas, Y en mis ramas permanecía el rocío.

Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

Mi honra se renovaba en mí, Y mi arco se corroboraba en mi mano.

He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

Oíanme, y esperaban; Y callaban á mi consejo.

Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

Tras mi palabra no replicaban, Y mi razón destilaba sobre ellos.

He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

Y esperábanme como á la lluvia, Y abrían su boca como á la lluvia tardía.

Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

Si me reía con ellos, no lo creían: Y no abatían la luz de mi rostro.

Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.

Calificaba yo el camino de ellos, y sentábame en cabecera; Y moraba como rey en el ejército, Como el que consuela llorosos.