Psalms 69

Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala,auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

Til sangmesteren; efter "Liljer"; av David.

Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

Frels mig, Gud, for vannene er kommet inntil sjelen.

Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.

Jeg er sunket ned i bunnløst dynd, hvor der intet fotfeste er; jeg er kommet i dype vann, og strømmen slår over mig.

Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.

Jeg har ropt mig trett, min strupe brenner; mine øine er borttæret idet jeg venter på min Gud.

Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

Flere enn hårene på mitt hode er de som hater mig uten årsak; tallrike er de som vil forderve mig, mine fiender uten grunn; det jeg ikke har røvet, skal jeg nu gi tilbake.

Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

Gud, du kjenner min dårskap, og all min syndeskyld er ikke skjult for dig.

Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.

La dem ikke bli til skamme ved mig, de som bier efter dig, Herre, Herre, hærskarenes Gud! La dem ikke bli til spott ved mig, de som søker dig, Israels Gud!

Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.

For for din skyld bærer jeg vanære, dekker skam mitt åsyn.

Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.

Jeg er blitt fremmed for mine brødre og en utlending for min mors barn.

Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

For nidkjærhet for ditt hus har fortært mig, og deres hån som håner dig, er falt på mig.

Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

Og min sjel gråt mens jeg fastet, og det blev mig til spott.

Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.

Og jeg gjorde sekk til mitt klædebon, og jeg blev dem til et ordsprog.

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.

De som sitter i porten, snakker om mig, og de som drikker sterk drikk, synger om mig.

Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

Men jeg kommer med min bønn til dig, Herre, i nådens tid, Gud, for din megen miskunnhet; svar mig med din frelsende trofasthet!

Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.

Redd mig ut av dyndet og la mig ikke synke! La mig bli reddet fra dem som hater mig, og fra de dype vann!

Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

La ikke vannstrømmen slå over mig og ikke dypet sluke mig, og la ikke brønnen lukke sitt gap over mig!

Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

Svar mig, Herre, for din miskunnhet er god; vend dig til mig efter din store barmhjertighet!

Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

Og skjul ikke ditt åsyn for din tjener, for jeg er i nød; skynd dig å svare mig!

Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

Kom nær til min sjel, forløs den, frels mig for mine fienders skyld!

Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.

Du kjenner min spott og min skam og min vanære; alle mine motstandere er for ditt åsyn.

Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.

Spott har brutt mitt hjerte, så jeg er syk, og jeg ventet på medynk, men der var ingen, på trøstere, men jeg fant ikke nogen.

Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.

De gav mig galle å ete, og for min tørst gav de mig eddik å drikke.

Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

La deres bord bli til en strikke for deres åsyn og til en snare for dem når de er trygge!

Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

La deres øine formørkes, så de ikke ser, og la deres lender alltid vakle!

Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.

Utøs din harme over dem, og la din brennende vrede nå dem!

Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.

Deres bolig bli øde, ei være der nogen som bor i deres telt!

Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

For den du har slått, forfølger de, og de forteller om deres smerte som du har stunget.

Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.

La dem legge skyld til sin skyld, og la dem ikke komme til din rettferdighet!

Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

La dem bli utslettet av de levendes bok, og la dem ikke bli innskrevet med de rettferdige!

Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

Men jeg er elendig og full av pine; la din frelse, Gud, føre mig i sikkerhet!

Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

Jeg vil love Guds navn med sang og ophøie ham med lovprisning,

Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

og det skal behage Herren bedre enn en ung okse med horn og klover.

Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.

Når saktmodige ser det, skal de glede sig; I som søker Gud, eders hjerte leve!

Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

For Herren hører på de fattige, og sine fanger forakter han ikke.

Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

Himmel og jord skal love ham, havet og alt det som rører sig i det.

Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.

For Gud skal frelse Sion og bygge byene i Juda, og de skal bo der og eie dem, og hans tjeneres avkom skal arve dem, og de som elsker hans navn, skal bo i dem.