Proverbs 12

Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.

Den som elsker tukt, elsker kunnskap; men den som hater refselse, er dum.

Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.

Den gode får nåde hos Herren, men den svikefulle mann fordømmer han.

Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.

Ugudelighet hjelper intet menneske til å stå støtt, men de rettferdiges rot rokkes ikke.

Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.

En god hustru er sin manns krone, men en dårlig er som råttenhet i hans ben.

Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.

De rettferdige tenker bare på det som rett er; de ugudeliges råd er svik.

Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.

De ugudelige taler alltid om å lure efter blod, men de opriktiges munn frelser dem.

Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.

De ugudelige kastes over ende, og så er de ikke mere; men de rettferdiges hus står fast.

Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.

En mann roses alt efter som han har forstand, men den hvis hjerte er forvendt, blir til forakt.

Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.

Bedre er en småkårsmann som har en tjener, enn en som vil være storkar, men ikke har brød.

Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.

Den rettferdige har omsorg for sin buskap, men den ugudeliges hjerte er hårdt.

Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.

Den som dyrker sin jord, mettes med brød; men den som jager efter tomme ting, er uten forstand.

Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.

Den ugudelige attrår det som er en snare for de onde; men de rettferdige gir Gud fast rot.

Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.

I lebenes synd ligger en ond snare, men den rettferdige kommer ut av trengsel.

Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.

Av sin munns frukt mettes en mann med godt, og hvad et menneskes hender har gjort, det gjengjeldes ham.

Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.

Dårens vei er rett i hans egne øine, men den som hører på råd, er vis.

Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.

Dårens vrede blir kjent samme dag, men den som skjuler krenkelser, er klok.

Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.

Den som er ærlig i sine ord, taler sannhet, men et falskt vidne taler svik.

Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.

Mange taler tankeløse ord, som stikker likesom sverd; men de vises tunge er lægedom.

Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.

Sannhets lebe blir fast for all tid, men falskhets tunge bare et øieblikk.

Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.

Det er svik i deres hjerte som smir ondt; men de som råder til fred, får glede.

Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.

Det rammer ikke den rettferdige noget ondt, men de ugudelige får ulykke i fullt mål.

Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.

Falske leber er en vederstyggelighet for Herren, men de som går frem med ærlighet, er ham til velbehag.

Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.

Et klokt menneske skjuler det han vet, men dårers hjerte roper ut sin dårskap.

Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.

Den flittiges hånd kommer til å styre, men lathet blir træl.

Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,

Sorg i en manns hjerte trykker det ned, men et godt ord gleder det.

Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen

Den rettferdige veileder sin næste, men de ugudeliges vei fører dem vill.

Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.

Lathet steker ikke sin fangst, men flid er en kostelig skatt for et menneske.

Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.

På rettferds sti er liv, og en ryddet vei fører ikke til døden.