Proverbs 11

Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.

Falsk vekt er en vederstyggelighet for Herren, men fullvektige lodder er ham til velbehag.

Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.

Med overmot følger skam, men de ydmyke har visdom.

Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.

De opriktiges rettsinn leder dem, men de troløses forvendte sinn ødelegger dem.

Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

Gods hjelper ikke på vredens dag, men rettferdighet frir fra døden.

Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.

Den ustraffeliges rettferdighet gjør hans vei jevn, men den ugudelige faller ved sin ugudelighet.

Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.

De opriktiges rettferdighet frelser, men de troløse fanges i sin egen ondskap.

Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.

Når et ugudelig menneske dør, blir hans håp til intet, og med det som de onde stunder efter, er det forbi.

Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.

Den rettferdige utfries av trengsel, og den ugudelige kommer i hans sted.

Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.

Med munnen ødelegger den gudløse sin næste, men ved sin kunnskap utfries de rettferdige.

Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.

Når det går de rettferdige godt, jubler byen, og når de ugudelige omkommer, lyder fryderop.

Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.

Ved de opriktiges velsignelse blir en by ophøiet, men de ugudeliges munn bryter den ned.

Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.

Den som taler foraktelig om sin næste, er uten forstand; men en forstandig mann tier.

Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.

Den som går omkring som baktaler, åpenbarer hemmeligheter; men den som er trofast i ånden, skjuler saken.

Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.

Hvor det intet styre er, faller folket; men hvor det er mange rådgivere, der er frelse.

Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.

Ille går det den som går i borgen for en fremmed; men den som skyr å gi håndslag, er sikker.

Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.

En yndig kvinne vinner ære, og voldsmenn vinner rikdom.

Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.

En godgjørende mann gjør vel mot sig selv, men en hårdhjertet mann ødelegger sig.

Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.

Den ugudelige vinner en lønn som svikter, men den som sår rettferdighet, får en lønn som varer.

Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.

Den som står fast i rettferdighet, ham blir det til liv; men den som jager efter ondt, volder sin egen død.

Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.

En vederstyggelighet for Herren er de hvis hjerte er forvendt; men til velbehag for ham er de hvis vei er ustraffelig.

Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.

Visselig, den onde blir ikke ustraffet, men de rettferdiges ætt slipper unda.

Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.

Som en gullring i et svinetryne er en fager kvinne som er uten forstand.

Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.

De rettferdiges attrå er bare det som godt er; de ugudelige har vrede i vente.

Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.

Den ene strør ut og får ennu mere; den andre holder tilbake mere enn rett er, og det blir dog bare fattigdom.

Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.

Den som velsigner, skal trives, og den som lesker andre, han blir selv lesket.

Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.

Den som holder korn tilbake, ham banner folket; men velsignelse kommer over dens hode som selger korn.

Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.

Den som søker hvad godt er, søker det som er til behag; men den som higer efter ondt, over ham kommer det onde.

Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.

Den som setter sin lit til sin rikdom, han skal falle; men de rettferdige skal grønnes som løvet.

Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.

Den som setter sitt hus i ulag, skal arve vind, og dåren blir en tjener for den vise.

Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.

Den rettferdiges frukt er et livsens tre, og den vise fanger sjeler.

Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?

Se, den rettferdige får sin lønn på jorden, hvor meget mere da den ugudelige og synderen!