Proverbs 29

Joka kuritukselle on uppiniskainen, hän äkisti kadotetaan ilman yhdetäkään avuta.

L’uomo che, essendo spesso ripreso, irrigidisce il collo, sarà di subito fiaccato, senza rimedio.

Kuin vanhurskaita monta on, niin kansa iloitsee; vaan kuin jumalatoin hallitsee, niin kansa huokaa.

Quando i giusti son numerosi, il popolo si rallegra: ma quando domina l’empio, il popolo geme.

Joka viisautta rakastaa, hän iloittaa isänsä; mutta joka huoria elättää, hän tuhlaa tavaraansa.

L’uomo che ama la sapienza, rallegra suo padre; ma chi frequenta le meretrici dissipa i suoi beni.

Kuningas rakentaa oikeudella valtakunnan; vaan lahjain ottaja sen turmelee.

Il re, con la giustizia, rende stabile il paese; ma chi pensa solo a imporre tasse, lo rovina.

Joka lähimmäisensä kanssa liehakoitsee, hän hajoittaa verkon jalkainsa eteen.

L’uomo che lusinga il prossimo, gli tende una rete davanti ai piedi.

Kuin paha syntiä tekee, niin hän hänensä paulaan sekoittaa; vaan vanhurskas riemuitsee, ja hänellä on ilo.

Nella trasgressione del malvagio v’è un’insidia; ma il giusto canta e si rallegra.

Vanhurskas tuntee köyhän asian; vaan jumalatoin ei ymmärrä viisautta.

Il giusto prende conoscenza della causa de’ miseri, ma l’empio non ha intendimento né conoscenza.

Pilkkaajat hajoittavat kaupungin; vaan viisaat asettavat vihan.

I beffardi soffian nel fuoco delle discordie cittadine, ma i savi calmano le ire.

Kuin viisas tulee tyhmän kanssa oikeutta käymään, joko hän on vihainen eli iloinen, niin ei ole hänellä yhtään lepoa.

Se un savio viene a contesa con uno stolto, quello va in collera e ride, e non c’è da intendersi.

Verikoirat vihaavat siviää; vaan vanhurskaat holhovat häntä.

Gli uomini di sangue odiano chi è integro, ma gli uomini retti ne proteggono la vita.

Tyhmä vuodattaa kaiken henkensä; vaan viisas sen pidättää.

Lo stolto dà sfogo a tutta la sua ira, ma il savio rattiene la propria.

Päämies, joka valhetta rakastaa, hänen palveliansa ovat kaikki jumalattomat.

Quando il sovrano dà retta alle parole menzognere, tutti i suoi ministri sono empi.

Köyhä ja rikas kohtasivat toinen toisensa: Herra valaisee heidän molempain silmänsä.

Il povero e l’oppressore s’incontrano; l’Eterno illumina gli occhi d’ambedue.

Kuningas, joka uskollisesti tuomitsee köyhiä, hänen istuimensa vahvistetaan ijankaikkisesti.

Il re che fa ragione ai miseri secondo verità, avrà il trono stabilito in perpetuo.

Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi häpäisee äitinsä.

La verga e la riprensione dànno sapienza; ma il fanciullo lasciato a sé stesso, fa vergogna a sua madre.

Jossa monta jumalatointa on, siinä on monta syntiä; vaan vanhurskaat näkevät heidän lankeemisensa.

Quando abbondano gli empi, abbondano le trasgressioni; ma i giusti ne vedranno la ruina.

Kurita poikaas, niin hän sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.

Correggi il tuo figliuolo; egli ti darà conforto, e procurerà delizie all’anima tua.

Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan; vaan autuas kätkee lain.

Quando non c’è visioni, il popolo è senza freno; ma beato colui che osserva la legge!

Palvelia ei anna itsiänsä kurittaa sanoilla; sillä vaikka hän sen ymmärtää, niin ei hän vastaa.

Uno schiavo non si corregge a parole; anche se comprende, non ubbidisce.

Jos sinä näet jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhmästä kuin hänestä.

Hai tu visto un uomo precipitoso nel suo parlare? C’è più da sperare da uno stolto che da lui.

Jos palvelia nuoruudesta herkullisesti pidetään, niin hän tahtoo sitte poikana olla.

Se uno alleva delicatamente da fanciullo il suo servo, questo finirà per voler essere figliuolo.

Vihainen mies saattaa riidan, ja kiukkuinen tekee monta syntiä.

L’uomo iracondo fa nascere contese, e l’uomo collerico abbonda in trasgressioni.

Ylpeys kukistaa ihmisen; vaan kunnia korottaa nöyrän.

L’orgoglio abbassa l’uomo, ma chi è umile di spirito ottiene gloria.

Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita.

Chi fa società col ladro odia l’anima sua; egli ode la esecrazione e non dice nulla.

Joka pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa Herraan, hän tulee pidetyksi ylös.

La paura degli uomini costituisce un laccio, ma chi confida nell’Eterno è al sicuro.

Moni etsii päämiehenkasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee Herralta.

Molti cercano il favore del principe, ma l’Eterno fa giustizia ad ognuno.

Jumalatoin ihminen on vanhurskaille kauhistus; ja joka oikialla tiellä on, hän on jumalattomalle kauhistus.

L’uomo iniquo è un abominio per i giusti, e colui che cammina rettamente è un abominio per gli empi.