Proverbs 11

Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.

Falske Vægtskåle er HERREN en gru, fuldvvægtigt Lod er efter hans Sind.

Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.

Kommer Hovmod, kommer og Skændsel, men med ydmyge følger der Visdom.

Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.

Retsindiges Uskyld leder dem trygt, troløses falskhed lægger dem øde.

Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

Ej hjælper Rigdom på Vredens Dag, men Retfærd redder fra Døden.

Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.

Den lydefris Retfærd jævner hans Vej, for sin Gudløshed falder den gudløse.

Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.

Retsindiges Retfærd bringer dem Frelse, troløse fanges i egen Attrå.

Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.

Ved Døden brister den gudløses Håb, Dårers Forventning brister.

Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.

Den retfærdige fries af Trængsel, den gudløse kommer i hans Sted.

Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.

Med sin Mund lægger vanhellig Næsten øde, retfærdige fries ved Kundskab.

Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.

Ved retfærdiges Lykke jubler en By, der er Fryd ved gudløses Undergang.

Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.

Ved retsindiges Velsignelse rejser en By sig, den styrtes i Grus ved gudløses Mund.

Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.

Mand uden Vid ser ned på sin Næste, hvo, som har Indsigt, tier.

Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.

Bagtaleren røber, hvad ham er betroet, den pålidelige skjuler Sagen.

Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.

Uden Styre står et Folk for Fald, vel står det til, hvor mange giver Råd.

Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.

Den går det ilde, som borger for andre, tryg er den, der hader Håndslag.

Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.

Yndefuld Kvinde vinder Manden Ære; hader hun Retsind, volder hun Skændsel. De lade må savne Gods, flittige vinder sig Rigdom.

Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.

Kærlig Mand gør vel mod sin Sjæl, den grumme er hård ved sit eget Kød.

Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.

Den gudløse skaber kun skuffende Vinding, hvo Retfærd sår, får virkelig Løn.

Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.

At hige efter Retfærd er Liv, at jage efter ondt er Død.

Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.

De svigefulde er HERREN en Gru, hans Velbehag ejer, hvo lydefrit vandrer.

Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.

Visselig undgår den onde ej Straf, de retfærdiges Æt går fri.

Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.

Som Guldring i Svinetryne er fager Kvinde, der ikke kan skønne.

Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.

Retfærdiges Ønske bliver kun til Lykke, gudløse har kun Vrede i Vente.

Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.

En strør om sig og gør dog Fremgang, en anden nægter sig alt og mangler.

Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.

Gavmild Sjæl bliver mæt; hvo andre kvæger, kvæges og selv.

Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.

Hvo Kornet gemmer, ham bander Folket, Velsignelse kommer over den, som sælger.

Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.

Hvo der jager efter godt, han søger efter Yndest, hvo der higer efter ondt, ham kommer det over.

Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.

Hvo der stoler på sin Rigdom, falder, retfærdige grønnes som Løv.

Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.

Den, der øder sit Hus, høster Vind, Dåre bliver Vismands Træl.

Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.

Retfærds Frugt er et Livets Træ, Vismand indfanger Sjæle.

Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?

En retfærdig reddes med Nød og næppe, endsige en gudløs, en, der synder.