Proverbs 12

Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.

At elske Tugt er at elske Kundskab, at hade Revselse er dumt.

Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.

Den gode vinder Yndest hos HERREN, den rænkefulde dømmer han skyldig.

Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.

Ingen står fast ved Gudløshed, men retfærdiges Rod skal aldrig rokkes.

Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.

En duelig Kvinde er sin Ægtemands Krone, en dårlig er som Edder i hans Ben.

Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.

Retfærdiges Tanker er Ret, gudløses Opspind er Svig.

Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.

Gudløses Ord er på Lur efter Blod, retsindiges Mund skal bringe dem Frelse.

Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.

Gudløse styrtes og er ikke mer. retfærdiges Hus står fast.

Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.

For sin Klogskab prises en Mand, til Spot bliver den, hvis Vid er vrangt.

Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.

Hellere overses, når man holder Træl, end optræde stort, når man mangler Brød.

Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.

Den retfærdige føler med sit Kvæg, gudløses Hjerte er grumt.

Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.

Den mættes med Brød, som dyrker sin Jord, uden Vid er den, der jager efter Tomhed.

Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.

De ondes Fæstning jævnes med Jorden, de retfærdiges Rod bolder Stand.

Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.

I Læbernes Brøde hildes den onde, den retfærdige undslipper Nøden.

Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.

Af sin Munds Frugt mættes en Mand med godt, et Menneske får, som hans Hænder har øvet.

Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.

Dårens Færd behager ham selv, den vise hører på Råd.

Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.

En Dåre giver straks sin Krænkelse Luft, den kloge spottes og lader som intet.

Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.

Den sanddru fremfører, hvad der er ret, det falske Vidne kommer med Svig.

Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.

Mangens Snak er som Sværdhug, de vises Tunge læger.

Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.

Sanddru Læbe består for evigt, Løgnetunge et Øjeblik.

Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.

De, som smeder ondt, har Svig i Hjertet; de, der stifter Fred, har Glæde.

Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.

Den retfærdige times der intet ondt, - gudløse oplever Vanheld på Vanheld.

Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.

Løgnelæber er HERREN en Gru, de ærlige har hans Velbebag.

Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.

Den kloge dølger sin Kundskab, Tåbers Hjerte udråber Dårskab.

Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.

De flittiges Hånd skal råde, den lade tvinges til Hoveriarbejde.

Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,

Hjertesorg bøjer til Jorden, et venligt Ord gør glad.

Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen

Den retfærdige vælger sin Græsgang, gudløses Vej vildleder dem selv.

Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.

Ladhed opskræmmer intet Vildt, men kosteligt Gods får den flittige tildelt.

Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.

På Retfærds Sti er der Liv, til Døden fører den onde Vej.