Psalms 69

(Til Sangmesteren. Til Liljerne. Af David.) Frels mig Gud, thi Vandene når mig til Sjælen,

Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala,auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

jeg er sunket i bundløst Dynd, hvor der intet Fodfæste er, kommet i Vandenes Dyb, og Strømmen går over mig;

Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

træt har jeg skreget mig, Struben brænder, mit Øje er mat af at bie på min Gud;

Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.

flere end mit Hoveds Hår er de, der hader mig uden Grund, mange er de, som vil mig til Livs, uden Skel er mig fjendske; hvad jeg ikke har ranet, skal jeg dog erstatte!

Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.

Gud, du kender min Dårskab, min Skyld er ej skjult for dig.

Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

Lad mig ej bringe Skam over dem, som bier på dig, o Herre, Hærskarers HERRE, lad mig ej bringe Skændsel over dem der søger dig, Israels Gud!

Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

Thi for din Skyld bærer jeg Spot, mit Åsyn dækkes af Skændsel;

Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.

fremmed er jeg for mine Brødre en Udlænding for min Moders Sønner.

Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.

Thi Nidkærhed for dit Hus har fortæret mig, Spotten mod dig er faldet på mig:

Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.

jeg spæged min Sjæl med Faste, og det blev mig til Spot;

Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

i Sæk har jeg klædt mig, jeg blev dem et Mundheld.

Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

De, der sidder i Porten, taler om mig, ved Drikkelagene synger de om mig.

Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.

Men jeg beder, HERRE, til dig i Nådens Tid, o Gud, i din store Miskundhed svare du mig!

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.

Frels mig med din trofaste Hjælp fra Dyndet, at jeg ikke skal synke; red mig fra dem, der hader mig, fra Vandenes Dyb,

Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

lad Strømmen ikke gå over mig; lad Dybet ikke sluge mig eller Brønden lukke sig over mig.

Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.

Svar mig, HERRE, thi god er din Nåde, vend dig til mig efter din store Barmhjertighed;

Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

dit Åsyn skjule du ej for din Tjener, thi jeg er i Våde, skynd dig og svar mig;

Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

kom til min Sjæl og løs den, fri mig for mine Fjenders Skyld!

Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

Du ved, hvorledes jeg smædes og bærer Skam og Skændsel; du har Rede på alle mine Fjender.

Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

Spot har ulægeligt knust mit Hjerte; jeg bied forgæves på Medynk, på Trøstere uden at finde;

Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.

de gav mig Malurt at spise og slukked min Tørst med Eddike.

Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.

Lad Bordet foran dem blive en Snare, deres Takofre blive en Fælde;

Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.

lad Øjnene slukkes, så Synet svigter, lad Lænderne altid vakle!

Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

Din Vrede udøse du over dem din glødende Harme nå dem;

Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

deres Teltlejr blive et Øde, og ingen bo i deres Telte!

Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.

Thi de forfølger den, du slog, og øger Smerten for dem, du såred.

Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.

Tilregn dem hver eneste Brøde lad dem ikke få Del i din Retfærd;

Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

lad dem slettes af Livets Bog, ej optegnes blandt de retfærdige!

Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.

Men mig, som er arm og lidende, bjærge din Frelse, o Gud!

Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

Jeg vil prise Guds Navn med Sang og ophøje ham med Tak;

Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

det er mer for HERREN end Okser end Tyre med Horn og Klove!

Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

Når de ydmyge ser det, glæder de sig; I, som søger Gud, eders Hjerte oplives!

Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

Thi HERREN låner de fattige Øre, han agter ej fangne Venner ringe.

Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.

Himmel og Jord skal prise ham, Havet og alt, hvad der rører sig der;

Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

thi Gud vil frelse Zion og opbygge Judas Byer; der skal de bo og tage det i Eje;

Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

hans Tjeneres Afkom skal arve det, de, der elsker hans Navn, skal bo deri.

Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.