Proverbs 8

Mon ikke Visdommen kalder, løfter Indsigten ikke sin røst?

Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?

Oppe på Høje ved Vejen, ved Korsveje træder den frem;

Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.

ved Porte, ved Byens Udgang, ved Dørenes Indgang råber den:

Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:

Jeg kalder på eder, I Mænd, løfter min Røst til Menneskens Børn.

Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;

I tankeløse, vind jer dog Klogskab, I Tåber, så få dog Forstand!

Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.

Hør, thi jeg fører ædel Tale, åbner mine Læber med retvise Ord;

Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.

ja, Sandhed taler min Gane, gudløse Læber er mig en Gru.

Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.

Rette er alle Ord af min Mund, intet er falskt eller vrangt;

Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.

de er alle ligetil for den kloge, retvise for dem der vandt Indsigt

Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.

Tag ved Lære, tag ikke mod Sølv, tag mod Kundskab fremfor udsøgt Guld;

Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.

thi Visdom er bedre end Perler, ingen Skatte opvejer den

Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.

Jeg, Visdom, er Klogskabs Nabo og råder over Kundskab og Kløgt.

Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.

HERRENs Frygt er Had til det onde. Jeg hader Hovmod og Stolthed, den onde Vej og den falske Mund.

Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.

Jeg ejer Råd og Visdom, jeg har Forstand, jeg har Styrke.

Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.

Ved mig kan Konger styre og Styresmænd give retfærdige Love;

Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;

ved mig kan Fyrster råde og Stormænd dømme Jorden.

Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.

Jeg elsker dem, der elsker mig, og de, der søger mig, finder mig.

Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.

Hos mig er der Rigdom og Ære, ældgammelt Gods og Retfærd.

Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.

Min Frugt er bedre end Guld og Malme, min Afgrøde bedre end kosteligt Sølv.

Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.

Jeg vandrer på Retfærds Vej. midt hen ad Rettens Stier

Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,

for at tildele dem, der elsker mig, Gods og fylde deres Forrådshuse.

Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.

Mig skabte HERREN først blandt sine Værker, i Urtid, førend han skabte andet;

Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.

jeg blev frembragt i Evigheden, i Begyndelsen, i Jordens tidligste Tider;

Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.

jeg fødtes, før Verdensdybet var til, før Kilderne, Vandenes Væld, var til;

Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.

førend Bjergene sænkedes, før Højene fødtes jeg,

Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;

førend han skabte Jord og Marker, det første af Jordsmonnets Støv.

Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.

Da han grundfæsted Himlen, var jeg hos ham, da han satte Hvælv over Verdensdybet.

Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.

Da han fæstede Skyerne oventil og gav Verdensdybets Kilder deres faste Sted,

Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;

da han satte Havet en Grænse, at Vandene ej skulde bryde hans Lov, da han lagde Jordens Grundvold,

Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,

da var jeg Fosterbarn hos ham, hans Glæde Dag efter Dag; for hans Åsyn leged jeg altid,

Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;

leged på hans vide Jord og havde min Glæde af Menneskens Børn.

Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.

Og nu, I Sønner, hør mig! Vel den, der vogter på mine Veje!

Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne , jotka minun tieni pitävät.

Hør på Tugt og bliv vise, lad ikke hånt derom!

Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.

Lykkelig den, der hører på mig, så han daglig våger ved mine Døre og vogter på mine Dørstolper.

Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.

Thi den, der ftnder mig; finder Liv og opnår Yndest hos HERREN;

Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;

men den, som mister mig, skader sig selv; enhver, som hader mig, elsker Døden.

Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.