Proverbs 11

Falske Vægtskåle er HERREN en gru, fuldvvægtigt Lod er efter hans Sind.

Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.

Kommer Hovmod, kommer og Skændsel, men med ydmyge følger der Visdom.

Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.

Retsindiges Uskyld leder dem trygt, troløses falskhed lægger dem øde.

Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.

Ej hjælper Rigdom på Vredens Dag, men Retfærd redder fra Døden.

Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

Den lydefris Retfærd jævner hans Vej, for sin Gudløshed falder den gudløse.

Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.

Retsindiges Retfærd bringer dem Frelse, troløse fanges i egen Attrå.

Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.

Ved Døden brister den gudløses Håb, Dårers Forventning brister.

Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.

Den retfærdige fries af Trængsel, den gudløse kommer i hans Sted.

Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.

Med sin Mund lægger vanhellig Næsten øde, retfærdige fries ved Kundskab.

Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.

Ved retfærdiges Lykke jubler en By, der er Fryd ved gudløses Undergang.

Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.

Ved retsindiges Velsignelse rejser en By sig, den styrtes i Grus ved gudløses Mund.

Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.

Mand uden Vid ser ned på sin Næste, hvo, som har Indsigt, tier.

Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.

Bagtaleren røber, hvad ham er betroet, den pålidelige skjuler Sagen.

Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.

Uden Styre står et Folk for Fald, vel står det til, hvor mange giver Råd.

Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.

Den går det ilde, som borger for andre, tryg er den, der hader Håndslag.

Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.

Yndefuld Kvinde vinder Manden Ære; hader hun Retsind, volder hun Skændsel. De lade må savne Gods, flittige vinder sig Rigdom.

Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.

Kærlig Mand gør vel mod sin Sjæl, den grumme er hård ved sit eget Kød.

Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.

Den gudløse skaber kun skuffende Vinding, hvo Retfærd sår, får virkelig Løn.

Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.

At hige efter Retfærd er Liv, at jage efter ondt er Død.

Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.

De svigefulde er HERREN en Gru, hans Velbehag ejer, hvo lydefrit vandrer.

Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.

Visselig undgår den onde ej Straf, de retfærdiges Æt går fri.

Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.

Som Guldring i Svinetryne er fager Kvinde, der ikke kan skønne.

Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.

Retfærdiges Ønske bliver kun til Lykke, gudløse har kun Vrede i Vente.

Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.

En strør om sig og gør dog Fremgang, en anden nægter sig alt og mangler.

Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.

Gavmild Sjæl bliver mæt; hvo andre kvæger, kvæges og selv.

Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.

Hvo Kornet gemmer, ham bander Folket, Velsignelse kommer over den, som sælger.

Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.

Hvo der jager efter godt, han søger efter Yndest, hvo der higer efter ondt, ham kommer det over.

Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.

Hvo der stoler på sin Rigdom, falder, retfærdige grønnes som Løv.

Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.

Den, der øder sit Hus, høster Vind, Dåre bliver Vismands Træl.

Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.

Retfærds Frugt er et Livets Træ, Vismand indfanger Sjæle.

Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.

En retfærdig reddes med Nød og næppe, endsige en gudløs, en, der synder.

Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?