Job 21

A odpovídaje Job, řekl:

Job vastasi ja sanoi:

Poslouchejte pilně řeči mé, a bude mi to za potěšení od vás.

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

Postrpte mne, abych i já mluvil, a když odmluvím, posmívejž se.

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

Zdaliž já před člověkem naříkám? A poněvadž jest proč, jakž nemá býti ssoužen duch můj?

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

Pohleďte na mne, a užasněte se, a položte prst na ústa.

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

Ano já sám, když rozvažuji své bídy, tedy se děsím, a spopadá tělo mé hrůza.

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

Proč bezbožní živi jsou, k věku starému přicházejí, též i bohatnou?

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

Símě jejich stálé jest před oblíčejem jejich s nimi, a rodina jejich před očima jejich.

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

Domové jejich bezpečni jsou před strachem, aniž metla Boží na nich.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

Býk jejich připouštín bývá, ale ne na prázdno; kráva jejich rodí, a nepotracuje plodu.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

Vypouštějí jako stádo maličké své, a synové jejich poskakují.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

Povyšují hlasu při bubnu a harfě, a veselí se k zvuku muziky.

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

Tráví v štěstí dny své, a v okamžení do hrobu sstupují.

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.

Kteříž říkají Bohu silnému: Odejdi od nás, nebo známosti cest tvých neoblibujeme.

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

Kdo jest Všemohoucí, abychom sloužili jemu? A jaký toho zisk, že bychom se modlili jemu?

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

Ale pohleď, že není v moci jejich štěstí jejich, pročež rada bezbožných vzdálena jest ode mne.

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

Často-liž svíce bezbožných hasne? Přichází-liž na ně bída jejich? Poděluje-liž je bolestmi Bůh v hněvě svém?

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

Bývají-liž jako plevy před větrem, a jako drtiny, kteréž zachvacuje vicher?

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

Odkládá-liž Bůh synům bezbožníka nepravost jeho? Odplacuje-liž jemu tak, aby to znáti mohl,

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

A aby viděly oči jeho neštěstí jeho, a prchlivost Všemohoucího že by pil?

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

O dům pak jeho po něm jaká jest péče jeho, když počet měsíců jeho bude umenšen?

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

Zdali Boha silného kdo učiti bude umění, kterýž sám vysokosti soudí?

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

Tento umírá v síle dokonalosti své, všelijak bezpečný a pokojný.

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

Prsy jeho plné jsou mléka, a mozk kostí jeho svlažován bývá.

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

Jiný pak umírá v hořkosti ducha, kterýž nikdy nejídal s potěšením.

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

Jednostejně v prachu lehnou, a červy se rozlezou.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

Aj, známť myšlení vaše, a chytrosti, kteréž proti mně neprávě vymýšlíte.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

Nebo pravíte: Kde jest dům urozeného? A kde stánek příbytků bezbožných?

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

Což jste se netázali jdoucích cestou? Zkušení-liž aspoň jejich nepovolíte,

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

Že v den neštěstí ochranu mívá bezbožný, v den, pravím, rozhněvání přistřín bývá?

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

Kdo jemu oznámí zjevně cestu jeho? Aneb za to, co činil, kdo jemu odplatí?

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

A však i on k hrobu vyprovozen bude, a tam zůstane.

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

Sladnou jemu hrudy údolí, nadto za sebou všecky lidi táhne, těch pak, kteříž ho předešli, není počtu.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

Hle, jak vy mne marně troštujete, nebo v odpovědech vašich nezůstává než faleš.

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.