Proverbs 8

Δεν κραζει η σοφια; και δεν εκπεμπει την φωνην αυτης η συνεσις;

Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?

Ισταται επι της κορυφης των υψηλων τοπων, υπερ την οδον, εν τω μεσω των τριοδων.

Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.

Κραζει πλησιον των πυλων, εν τη εισοδω της πολεως, εν τη εισοδω των θυρων

Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:

προς εσας, ανθρωποι, κραζω και η φωνη μου εκπεμπεται προς τους υιους των ανθρωπων.

Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;

Απλοι, νοησατε φρονησιν και αφρονες, αποκτησατε νοημονα καρδιαν.

Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.

Ακουσατε διοτι θελω λαλησει πραγματα εξοχα, και τα χειλη μου θελουσι προφερει ορθα.

Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.

Διοτι αληθειαν θελει λαλησει ο λαρυγξ μου τα δε χειλη μου βδελυττονται την ασεβειαν.

Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.

Παντες οι λογοι του στοματος μου ειναι μετα δικαιοσυνης δεν υπαρχει εν αυτοις δολιον διεστραμμενον

Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.

Παντες ειναι σαφεις εις τον νοουντα και ορθοι εις τους ευρισκοντας γνωσιν.

Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.

Λαβετε την παιδειαν μου, και μη αργυριον και γνωσιν, μαλλον παρα χρυσιον εκλεκτον.

Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.

Διοτι η σοφια ειναι καλητερα λιθων πολυτιμων και παντα τα επιθυμητα πραγματα δεν ειναι ανταξια αυτης.

Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.

Εγω η σοφια κατοικω μετα της φρονησεως, και εφευρισκω γνωσιν συνετων βουλευματων.

Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.

Ο φοβος του Κυριου ειναι να μιση τις το κακον αλαζονειαν και αυθαδειαν και πονηραν οδον και διεστραμμενον στομα εγω μισω.

Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.

Εμου ειναι η βουλη και η ασφαλεια εγω ειμαι η συνεσις εμου η δυναμις.

Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.

Δι εμου οι βασιλεις βασιλευουσι, και οι αρχοντες θεσπιζουσι δικαιοσυνην.

Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;

Δι εμου οι ηγεμονες ηγεμονευουσι, και οι μεγιστανες, παντες οι κριται της γης

Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.

Εγω τους εμε αγαπωντας αγαπω και οι ζητουντες με θελουσι με ευρει.

Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.

Πλουτος και δοξα ειναι μετ εμου, αγαθα διαμενοντα και δικαιοσυνη.

Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.

Οι καρποι μου ειναι καλητεροι χρυσιου και χρυσιου καθαρου και τα γεννηματα μου, εκλεκτου αργυριου.

Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.

Περιπατω εν οδω δικαιοσυνης, αναμεσον των τριβων της κρισεως,

Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,

δια να καμω τους αγαπωντας με να κληρονομησωσιν αγαθα, και να γεμισω τους θησαυρους αυτων.

Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.

Ο Κυριος με ειχεν εν τη αρχη των οδων αυτου, προ των εργων αυτου, απ αιωνος.

Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.

Προ του αιωνος με εχρισεν, απ αρχης, πριν υπαρξη η γη.

Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.

Εγεννηθην οτε δεν ησαν αι αβυσσοι, οτε δεν υπηρχον αι πηγαι αι αναβρυουσαι υδατα

Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.

Πριν τα ορη θεμελιωθωσι, προ των λοφων, εγω εγεννηθην

Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;

ενω δεν ειχεν ετι καμει την γην ουτε πεδιαδας, ουτε κορυφας χωματων της οικουμενης.

Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.

Οτε ητοιμαζε τους ουρανους, εγω ημην εκει οτε περιεγραφε καμαραν υπερανω του προσωπου της αβυσσου

Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.

οτε εστερεονε τον αιθερα επανω οτε ωχυρονε τας πηγας της αβυσσου

Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;

οτε επεβαλλε τον νομον αυτου εις την θαλασσαν, να μη παραβωσι τα υδατα το προσταγμα αυτου οτε διεταττε τα θεμελια της γης

Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,

τοτε ημην πλησιον αυτου δημιουργουσα και εγω ημην καθ ημεραν η τρυφη αυτου, ευφραινομενη παντοτε ενωπιον αυτου,

Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;

ευφραινομενη εν τη οικουμενη της γης αυτου και η τρυφη μου ητο μετα των υιων των ανθρωπων.

Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.

Τωρα λοιπον ακουσατε μου, ω τεκνα διοτι μακαριοι οι φυλαττοντες τας οδους μου.

Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne , jotka minun tieni pitävät.

Ακουσατε παιδειαν και γενεσθε σοφοι, και μη αποδοκιμαζετε αυτην.

Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.

Μακαριος ο ανθρωπος, οστις μου ακουση, αγρυπνων καθ ημεραν εν ταις πυλαις μου, περιμενων εις τους παραστατας των θυρων μου

Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.

διοτι οστις ευρη εμε, θελει ευρει ζωην, και θελει λαβει χαριν παρα Κυριου.

Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;

Οστις ομως αμαρτηση εις εμε, την εαυτου ψυχην αδικει παντες οι μισουντες με αγαπωσι θανατον.

Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.