Proverbs 26

Yaz ortasında kar, hasatta yağmur uygun olmadığı gibi, Akılsıza da onur yakışmaz.

Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.

Öteye beriye uçuşan serçe Ve kırlangıç gibi, Hak edilmemiş lanet de tutmaz.

Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.

Ata kırbaç, eşeğe gem, Akılsızın sırtına da değnek gerek.

Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.

Akılsıza ahmaklığına göre karşılık verme, Yoksa sen de onun düzeyine inersin.

Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.

Akılsıza ahmaklığına uygun karşılık ver, Yoksa kendini bilge sanır.

Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.

Akılsızın eliyle haber gönderen, Kendi ayaklarını kesen biri gibi, Kendine zarar verir.

Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.

Akılsızın ağzında özdeyiş, Kötürümün sarkan bacakları gibidir.

Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.

Akılsızı onurlandırmak, Taşı sapana bağlamak gibidir.

Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.

Sarhoşun elindeki dikenli dal ne ise, Akılsızın ağzında özdeyiş de odur.

Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.

Oklarını gelişigüzel fırlatan okçu neyse, Yoldan geçen akılsızı ya da sarhoşu ücretle tutan da öyledir.

Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.

[] Ahmaklığını tekrarlayan akılsız, Kusmuğuna dönen köpek gibidir.

Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.

Kendini bilge gören birini tanıyor musun? Akılsız bile ondan daha umut vericidir.

Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.

Tembel, “Yolda aslan var, Sokaklarda aslan dolaşıyor” der.

Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.

Menteşeleri üzerinde dönen kapı gibi, Tembel de yatağında döner durur.

Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.

Tembel elini sahana daldırır, Yeniden ağzına götürmeye üşenir.

Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.

Tembel kendini, Akıllıca yanıt veren yedi kişiden daha bilge sanır.

Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.

Kendini ilgilendirmeyen bir kavgaya bulaşan kişi, Yoldan geçen köpeği kulaklarından tutana benzer.

Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.

Ateşli ve öldürücü oklar savuran bir deli neyse, Komşusunu aldatıp, “Şaka yapıyordum” Diyen de öyledir.

Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,

Ateşli ve öldürücü oklar savuran bir deli neyse, Komşusunu aldatıp, “Şaka yapıyordum” Diyen de öyledir.

Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.

Odun bitince ateş söner, Dedikoducu yok olunca kavga diner.

Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.

Kor için kömür, ateş için odun neyse, Çekişmeyi alevlendirmek için kavgacı da öyledir.

Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.

Dedikodu tatlı lokma gibidir, İnsanın ta içine işler.

Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.

Okşayıcı dudaklarla kötü yürek, Sırlanmış toprak kaba benzer.

Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.

Yüreği nefret dolu kişi sözleriyle niyetini gizlemeye çalışır, Ama içi hile doludur.

Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.

Güzel sözlerine kanma, Çünkü yüreğinde yedi iğrenç şey vardır.

Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.

Nefretini hileyle örtse bile, Kötülüğü toplumun önünde ortaya çıkar.

Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.

Başkasının kuyusunu kazan içine kendi düşer, Taşı yuvarlayan altında kalır.

Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.

Yalancı dil incittiği kişilerden nefret eder, Yaltaklanan ağızdan yıkım gelir.

Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.