Job 20

Naamalı Sofar şöyle yanıtladı:

Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:

“Sıkıntılı düşüncelerim beni yanıt vermeye zorluyor, Bu yüzden çok heyecanlıyım.

Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.

Beni utandıran bir azar işitiyorum, Anlayışım yanıt vermemi gerektiriyor.

Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.

“Bilmiyor musun eskiden beri, İnsan dünyaya geldiğinden beri,

Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,

Kötünün zafer çığlığı kısadır, Tanrısızın sevinciyse bir anlıktır.

Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.

Boyu göklere erişse, Başı bulutlara değse bile,

Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;

Sonsuza dek yok olacak, kendi pisliği gibi; Onu görmüş olanlar, ‘Nerede o?’ diyecekler.

Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?

Düş gibi uçacak, bir daha bulunamayacak, Gece görümü gibi yok olacak.

Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.

Kendisini görmüş olan gözler bir daha onu görmeyecek, Yaşadığı yerde artık görünmeyecektir.

Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.

Çocukları yoksulların lütfunu dileyecek, Malını kendi eliyle geri verecektir.

Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.

Kemiklerini dolduran gençlik ateşi Kendisiyle birlikte toprakta yatacak.

Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.

“Kötülük ağzında tatlı gözükse, Onu dilinin altına gizlese bile,

Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.

Tutsa, bırakmasa, Damağının altına saklasa bile,

Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.

Yediği yiyecek midesinde ekşiyecek, İçinde kobra zehirine dönüşecek.

Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.

Yuttuğu servetleri kusacak, Tanrı onları midesinden çıkaracak.

Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.

Kobra zehiri emecek, Engereğin zehir dişi onu öldürecek.

Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.

Akarsuların, bal ve ayran akan derelerin Sefasını süremeyecek.

Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.

Zahmetle kazandığını Yemeden geri verecek, Elde ettiği kazancın tadını çıkaramayacak.

Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.

Çünkü yoksulları ezip yüzüstü bıraktı, Kendi yapmadığı evi zorla aldı.

Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.

“Hırsı yüzünden rahat nedir bilmedi, Serveti onu kurtaramayacak.

Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.

Yediğinden artakalan olmadı, Bu yüzden bolluğu uzun sürmeyecek.

Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.

Varlık içinde yokluk çekecek, Sıkıntı tepesine binecek.

Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.

Karnını tıka basa doyurduğunda, Tanrı kızgın öfkesini ondan çıkaracak, Üzerine gazap yağdıracak.

Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.

Demir silahtan kaçacak olsa, Tunç ok onu delip geçecek.

Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.

Çekilince ok sırtından, Parıldayan ucu ödünden çıkacak, Dehşet çökecek üzerine.

Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.

Koyu karanlık onun hazinelerini gözlüyor. Körüklenmemiş ateş onu yiyip bitirecek, Çadırında artakalanı tüketecek.

Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.

Suçunu gökler açığa çıkaracak, Yeryüzü ona karşı ayaklanacak.

Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.

Varlığını seller, Azgın sular götürecek Tanrı’nın öfkelendiği gün.

Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.

Budur kötünün Tanrı’dan aldığı pay, Budur Tanrı’nın ona verdiği miras.”

Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.