Job 21

Eyüp şöyle yanıtladı:

Job vastasi ja sanoi:

“Sözümü dikkatle dinleyin, Bana verdiğiniz avuntu bu olsun.

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

Bırakın ben de konuşayım, Ben konuştuktan sonra alay edin.

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

“Yakınmam insana mı karşı? Niçin sabırsızlanmayayım?

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

Bana bakın da şaşın, Elinizi ağzınıza koyun.

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

Bunu düşündükçe içimi korku sarıyor, Bedenimi titreme alıyor.

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

Kötüler niçin yaşıyor, Yaşlandıkça güçleri artıyor?

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

Çocukları sapasağlam çevrelerinde, Soyları gözlerinin önünde.

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

Evleri güvenlik içinde, korkudan uzak, Tanrı’nın sopası onlara dokunmuyor.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

Boğalarının çiftleşmesi hiç boşa çıkmaz, İnekleri hep doğurur, hiç düşük yapmaz.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

Çocuklarını sürü gibi salıverirler, Yavruları oynaşır.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

Tef ve lir eşliğinde şarkı söyler, Ney sesiyle eğlenirler.

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

Ömürlerini bolluk içinde geçirir, Esenlik içinde ölüler diyarına inerler.

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.

Tanrı’ya, ‘Bizden uzak dur!’ derler, ‘Yolunu öğrenmek istemiyoruz.

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

Her Şeye Gücü Yeten kim ki, O’na kulluk edelim? Ne kazancımız olur O’na dua etsek?’

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

Ama zenginlikleri kendi ellerinde değil. Kötülerin öğüdü benden uzak olsun.

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

“Kaç kez kötülerin kandili söndü, Başlarına felaket geldi, Tanrı öfkelendiğinde paylarına düşen kederi verdi?

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

Kaç kez rüzgarın sürüklediği saman gibi, Kasırganın uçurduğu saman çöpü gibi oldular?

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

‘Tanrı babaların cezasını çocuklarına çektirir’ diyorsunuz, Kendilerine çektirsin de bilsinler nasıl olduğunu.

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

Yıkımlarını kendi gözleriyle görsünler, Her Şeye Gücü Yeten’in gazabını içsinler.

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

Çünkü sayılı ayları sona erince Geride bıraktıkları aileleri için niye kaygı çeksinler?

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

“En yüksektekileri bile yargılayan Tanrı’ya Kim akıl öğretebilir?

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

Biri gücünün doruğunda ölür, Büsbütün rahat ve kaygısız.

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

Bedeni iyi beslenmiş, İlikleri dolu.

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

Ötekiyse acı içinde ölür, İyilik nedir hiç tatmamıştır.

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

Toprakta birlikte yatarlar, Üzerlerini kurt kaplar.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

“Bakın, düşüncelerinizi, Bana zarar vermek için kurduğunuz düzenleri biliyorum.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

‘Büyük adamın evi nerede?’ diyorsunuz, ‘Kötülerin çadırları nerede?’

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

Yolculara hiç sormadınız mı? Anlattıklarına kulak asmadınız mı?

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

Felaket günü kötü insan esirgenir, Gazap günü ona kurtuluş yolu gösterilir.

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

Kim davranışını onun yüzüne vurur? Kim yaptığının karşılığını ona ödetir?

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

Mezarlığa taşınır, Kabri başında nöbet tutulur.

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

Vadi toprağı tatlı gelir ona, Herkes ardından gider, Önüsıra gidenlerse sayısızdır.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

“Boş laflarla beni nasıl avutursunuz? Yanıtlarınızdan çıkan tek sonuç yalandır.”

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.