Proverbs 7

 Min son, tag vara på mina ord,  och göm mina bud inom dig.

Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.

 Håll mina bud, så får du leva,  och bevara min undervisning såsom din ögonsten.

Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.

 Bind dem vid dina fingrar,  skriv dem på ditt hjärtas tavla.2 Mos. 13,16. 5 Mos. 6,8. 11,18. Ords. 3,3. 6,21.

Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.

 Säg till visheten: »Du är min syster»,  och kalla förståndet din förtrogna,

Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,

 så att de bevara dig för främmande kvinnor,  för din nästas hustru, som talar hala ord.Ords. 2,16. 5,3. 6,24.

Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.

 Ty ut genom fönstret i mitt hus,  fram genom gallret där blickade jag;

Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.

 då såg jag bland de fåkunniga,  jag blev varse bland de unga en yngling utan förstånd.

Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;

 Han gick fram på gatan invid hörnet där hon bodde,  på vägen till hennes hus skred han fram,

Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.

 skymningen, på aftonen av dagen,  nattens dunkel, när mörker råddeJoh. 3,20.

Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:

 Se, då kom där en kvinna honom till mötes;  hennes dräkt var en skökas, och hennes hjärta illfundigt.

Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,

 Yster och lättsinnig var hon,  hennes fötter hade ingen ro i hennes hus.Ords. 9,13.

Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.

 Än var hon på gatan, än var hon på torgen  vid vart gathörn stod hon på lur.

Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.

 Hon tog nu honom fatt och kysste honom  och sade till honom med fräckhet i sin uppsyn:

Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:

 »Tackoffer har jag haft att frambära;  i dag har jag fått infria mina löften.3 Mos. 3,1 f.

Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:

 Därför gick jag ut till att möta dig  jag ville söka upp dig, och nu ha jag funnit dig.

Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.

 Jag har bäddat min säng med sköna täcken,  med brokigt linne från Egypten.

Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,

 Jag har bestänkt min bädd med myrra,  med aloe och med kanel.

Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.

 Kom, låt oss förnöja oss med kärlek intill morgonen,  och förlusta oss med varandra i älskog.

Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.

 Ty min man är nu icke hemma  han har rest en lång väg bort.

Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.

 Sin penningpung tog han med sig;  först vid fullmånstiden kommer han hem.»

Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.

 Så förleder hon honom med allahanda fagert tal;  genom sina läppars halhet förför hon honom.

Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.

 Han följer efter henne med hast,  lik oxen som går för att slaktas,  och lik fången som föres bort till straffet för sin dårskap;

Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.

 ja, han följer, till dess pilen genomborrar hans lever,  lik fågeln som skyndar till snaran,  utan att förstå att det gäller dess liv.Ords. 5,4 f.

Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.

 Så hören mig nu, I barn,  och given akt på min muns tal.

Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.

 Låt icke ditt hjärta vika av till hennes vägar,  och förvilla dig ej in på hennes stigar.

Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.

 Ty många som ligga slagna äro fällda av henne,  och stor är hopen av dem hon har dräpt.

Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.

 Genom hennes hus gå dödsrikets vägar,  de som föra nedåt till dödens kamrar.Ords. 2,18. 5,5. 9,18.

Hänen huoneensa ovat helvetin tiet, jotka menevät alas kuoleman kammioihin.