Job 34

Och Elihu tog till orda och sade:

Ja Elihu vielä sanoi:

 Hören, I vise, mina ord;  I förståndige, lyssnen till mig.

Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.

 Örat skall ju pröva orden,  och munnen smaken hos det man vill äta.

Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.

 Må vi nu utvälja åt oss vad rätt är,  samfällt söka förstå vad gott är.

Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.

 Se, Job har sagt: »Jag är oskyldig.  Gud har förhållit mig min rätt.

Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.

 Fastän jag har rätt, måste jag stå såsom lögnare;  dödsskjuten är jag, jag som intet har brutit.»

Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.

 Var finnes en man som är såsom Job?  Han läskar sig med bespottelse såsom med vatten,

Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,

 han gör sig till ogärningsmäns stallbroder  och sällar sig till ogudaktiga människor.

Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?

 Ty han säger: »Det gagnar en man till intet,  om han håller sig väl med Gud.»

Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.

 Hören mig därför, I förståndige män:  Bort det, att Gud skulle begå någon orätt,  att den Allsmäktige skulle göra vad orättfärdigt är!

Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.

 Nej, han vedergäller var människa efter hennes gärningar  och lönar envar såsom hans vandel har förtjänat.

Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.

 Ty Gud gör i sanning intet som är orätt,  den Allsmäktige kan icke kränka rätten.

Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.

 Vem har bjudit honom att vårda sig om jorden,  och vem lade på honom bördan av hela jordens krets?

Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?

 Om han ville tänka allenast på sig själv  och åter draga till sig sin anda och livsfläkt,

Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.

 då skulle på en gång allt kött förgås,  och människorna skulle vända åter till stoft.

Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.

 Men märk nu väl och hör härpå,  lyssna till vad mina ord förkunna.

Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.

 Skulle den förmå regera, som hatade vad rätt är?  Eller fördömer du den som är den störste i rättfärdighet?

Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?

 Får man då säga till en konung: »Du ogärningsman»,  eller till en furste: »Du ogudaktige»?

Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!

 Gud har ju ej anseende till någon hövdings person,  han aktar den rike ej för mer än den fattige,  ty alla äro de hans händers verk.

Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.

 I ett ögonblick omkomma de, mitt i natten:  folkhopar gripas av bävan och förgås,  de väldige ryckas bort, utan människohand.

Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.

 Ty hans ögon vakta på var mans vägar,  och alla deras steg, dem ser han.

Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.

 Intet mörker finnes och ingen skugga så djup,  att ogärningsmän kunna fördölja sig däri.

Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.

 Ty länge behöver Gud ej vakta på en människa,  innan hon måste stå till doms inför honom.

Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.

 Han krossar de väldige utan rannsakning  och låter så andra träda fram i deras ställe.

Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;

 Ja, han märker väl vad de göra,  han omstörtar dem om natten och låter dem förgås.

Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.

 Såsom ogudaktiga tuktar han dem  öppet, inför människors åsyn,

Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,

 eftersom de veko av ifrån honom  och ej aktade på alla hans vägar.

Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;

 De bragte så den armes rop inför honom,  och rop av betryckta fick han höra.

Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.

 Vem vågar då fördöma, om han stillar larmet?  Ja, vem vill väl skåda honom, om han döljer sitt ansikte,  för ett folk eller för en enskild man,

Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?

 när han vill rycka makten ifrån gudlösa människor  och hindra dem att bliva snaror för folket?

Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.

 Kan man väl säga till Gud: »Jag måste lida,  jag som ändå intet har förbrutit.

Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.

 Visa mig du vad som går över mitt förstånd;  om jag har gjort något orätt, vill jag då ej göra så mer.»

Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.

 Skall då han, för ditt klanders skull, giva vedergällning såsom du vill?  Du själv, och icke jag, må döma därom;  ja, tala du ut vad du menar.

Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät,niin puhu.

 Men kloka män skola säga så till mig,  visa män, när de få höra mig:

Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.

 »Job talar utan någon insikt,  hans ord äro utan förstånd.»

Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.

 Så må nu Job utstå prövningar allt framgent,  då han vill försvara sig på ogärningsmäns sätt.

Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.

 Till sin synd lägger han ju uppenbar ondska,  oss till hån slår han ihop sina händer  och talar stora ord mot Gud.

Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.