Job 21

Därefter tog Job till orda och sade:

Job vastasi ja sanoi:

 Hören åtminstone på mina ord;  låten det vara den tröst som I given mig.

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

 Haven fördrag med mig, så att jag får tala;  sedan jag har talat, må du bespotta.

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

 Är då min klagan, såsom när människor eljest klaga?  Eller huru skulle jag kunna vara annat än otålig?

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

 Akten på mig, så skolen I häpna  och nödgas lägga handen på munnen.

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

 Ja, när jag tänker därpå, då förskräckes jag själv,  och förfäran griper mitt kött.

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

 Varför få de ogudaktiga leva,  ja, med åldern växa till i rikedom?

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

 De se sina barn leva kvar hos sig,  och sin avkomma hava de inför sina ögon.

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

 Deras hus stå trygga, ej hemsökta av förskräckelse;  Gud låter sitt ris icke komma vid dem.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

 När deras boskap parar sig, är det icke förgäves;  lätt kalva deras kor, och icke i otid.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

 Sina barn släppa de ut såsom en hjord,  deras piltar hoppa lustigt omkring.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

 De stämma upp med pukor och harpor,  och glädja sig vid pipors ljud.

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

 De förnöta sina dagar i lust,  och ned till dödsriket fara de i frid.

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.

 Och de sade dock till Gud: »Vik ifrån oss,  dina vägar vilja vi icke veta av.

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

 Vad är den Allsmäktige, att vi skulle tjäna honom?  och vad skulle det hjälpa oss att åkalla honom?»

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

 Det är sant, i deras egen hand står ej deras lycka,  och de ogudaktigas rådslag vare fjärran ifrån mig!

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

 Men huru ofta utslocknar väl de ogudaktigas lampa,  huru ofta händer det att ofärd kommer över dem,  och att han tillskiftar dem lotter i vrede?

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

 De borde ju bliva såsom halm för vinden,  lika agnar som stormen rycker bort.

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

 »Gud spar åt hans barn att lida för hans ondska.»  Ja, men honom själv borde han vedergälla, så att han finge känna det.

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

 Med egna ögon borde han se sitt fall,  och av den Allsmäktiges vrede borde han få dricka.

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

 Ty vad frågar han efter sitt hus, när han själv är borta,  när hans månaders antal har nått sin ände?

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

 »Skall man då lära Gud förstånd,  honom som dömer över de högsta?»

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

 Ja, den ene får dö i sin välmaktstid,  där han sitter i allsköns frid och ro;

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

 hans stävor hava fått stå fulla med mjölk,  och märgen i hans ben har bevarat sin saft.

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

 Den andre måste dö med bedrövad själ,  och aldrig fick han njuta av någon lycka.

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

 Tillsammans ligga de så i stoftet,  och förruttnelsens maskar övertäcka dem.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

 Se, jag känner väl edra tankar  och de funder med vilka I viljen nedslå mig.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

 I spörjen ju: »Vad har blivit av de höga herrarnas hus,  av hyddorna när de ogudaktiga bodde?»

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

 Haven I då ej frågat dem som vida foro,  och akten I ej på deras vittnesbörd:

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

 att den onde bliver sparad på ofärdens dag  och bärgad undan på vredens dag?

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

 Vem vågar ens förehålla en sådan hans väg?  Vem vedergäller honom, vad han än må göra?

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

 Och när han har blivit bortförd till graven,  så vakar man sedan där vid kullen.

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

 Ljuvligt får han vilja under dalens torvor.  I hans spår drager hela världen fram;  före honom har och otaliga gått.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

 Huru kunnen I då bjuda mig så fåfänglig tröst?  Av edra svar står allenast trolösheten kvar.

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.