Proverbs 5

HIJO mío, está atento á mi sabiduría, Y á mi inteligencia inclina tu oído;

Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,

Para que guardes consejo, Y tus labios conserven la ciencia.

Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.

Porque los labios de la extraña destilan miel, Y su paladar es más blando que el aceite;

Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;

Mas su fin es amargo como el ajenjo, Agudo como cuchillo de dos filos.

Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.

Sus pies descienden á la muerte; Sus pasos sustentan el sepulcro:

Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.

Sus caminos son instables; no los conocerás, Si no considerares el camino de vida.

Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.

Ahora pues, hijos, oídme, Y no os apartéis de las razones de mi boca.

Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.

Aleja de ella tu camino, Y no te acerques á la puerta de su casa;

Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,

Porque no des á los extraños tu honor, Y tus años á cruel;

Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;

Porque no se harten los extraños de tu fuerza, Y tus trabajos estén en casa del extraño;

Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,

Y gimas en tus postrimerías, Cuando se consumiere tu carne y tu cuerpo,

Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,

Y digas: ¡Cómo aborrecí el consejo, Y mi corazón menospreció la reprensión;

Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!

Y no oí la voz de los que me adoctrinaban, Y á los que me enseñaban no incliné mi oído!

Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!

Casi en todo mal he estado, En medio de la sociedad y de la congregación.

Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.

Bebe el agua de tu cisterna, Y los raudales de tu pozo.

Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.

Derrámense por de fuera tus fuentes, En las plazas los ríos de aguas.

Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.

Sean para ti solo, Y no para los extraños contigo.

Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.

Sea bendito tu manantial; Y alégrate con la mujer de tu mocedad.

Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.

Como cierva amada y graciosa corza, Sus pechos te satisfagan en todo tiempo; Y en su amor recréate siempre.

Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.

¿Y por qué, hijo mío, andarás ciego con la ajena, Y abrazarás el seno de la extraña?

Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?

Pues que los caminos del hombre están ante los ojos de JEHOVÁ, Y él considera todas sus veredas.

Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.

Prenderán al impío sus propias iniquidades, Y detenido será con las cuerdas de su pecado.

Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.

Él morirá por falta de corrección; Y errará por la grandeza de su locura.

Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.