Job 29

Iov a luat din nou cuvîntul în pilde, şi a zis:
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
,,Oh! cum nu pot să fiu ca în lunile trecute, ca în zilele cînd mă păzea Dumnezeu,
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
cînd candela Lui strălucea deasupra capului meu, şi Lumina lui mă călăuzea în întunerec!
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
Cum nu sînt ca în zilele puterii mele, cînd Dumnezeu veghea ca un prieten peste cortul meu,
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
cînd Cel Atotputernic încă era cu mine, şi cînd copiii mei stăteau în jurul meu;
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
cînd mi se scăldau paşii în smîntînă, şi stînca vărsa lîngă mine pîraie de untdelemn!
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
Dacă ieşeam să mă duc la poarta cetăţii, şi dacă îmi pregăteam un scaun în piaţă,
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
tinerii se trăgeau înapoi la apropierea mea, bătrînii se sculau şi stăteau în picioare.
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
Mai marii îşi opriau cuvîntările, şi îşi puneau mîna la gură.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
Glasul căpeteniilor tăcea, şi li se lipea limba de cerul gurii.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
Urechea care mă auzea, mă numea fericit, ochiul care mă vedea mă lăuda.
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
Căci scăpam pe săracul care cerea ajutor, şi pe orfanul lipsit de sprijin.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
Binecuvîntarea nenorocitului venea peste mine, umpleam de bucurie inima văduvei.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
Mă îmbrăcam cu dreptatea şi -i slujeam de îmbrăcăminte, neprihănirea îmi era manta şi turban.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
Orbului îi eram ochi, şi şchiopului picior.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
Celor nenorociţi le eram tată, şi cercetam pricina celui necunoscut.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
Rupeam falca celui nedrept, şi -i smulgeam prada din dinţi.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
Atunci ziceam: ,În cuibul meu voi muri, zilele mele vor fi multe ca nisipul.
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
Apa va pătrunde în rădăcinile mele, roua va sta toată noaptea peste ramurile mele.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
Slava mea va înverzi neîncetat, şi arcul îmi va întineri în mînă.`
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
Oamenii mă ascultau şi aşteptau, tăceau înaintea sfaturilor mele.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
După cuvîntările mele, niciunul nu răspundea, şi cuvîntul meu era pentru toţi o rouă binefăcătoare.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
Mă aşteptau ca pe ploaie, căscau gura ca după ploaia de primăvară.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
Cînd li se muia inima, le zîmbeam. şi nu puteau izgoni seninătatea de pe fruntea mea.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
Îmi plăcea să mă duc la ei, şi mă aşezam în fruntea lor; eram ca un împărat în mijlocul unei oştiri, ca un mîngîietor lîngă nişte întristaţi.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.