Job 21

Allora Giobbe rispose e disse:

Job vastasi ja sanoi:

"Porgete bene ascolto alle mie parole, e sia questa la consolazione che mi date.

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

Sopportatemi, lasciate ch’io parli, e quando avrò parlato tu mi potrai deridere.

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

Mi lagno io forse d’un uomo? E come farei a non perder la pazienza?

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

Guardatemi, stupite, e mettetevi la mano sulla bocca.

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

Quando ci penso, ne sono smarrito, e la mia carne e presa da raccapriccio.

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

Perché mai vivono gli empi? Perché arrivano alla vecchiaia ed anche crescon di forze?

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

La loro progenie prospera, sotto ai loro sguardi, intorno ad essi, e i lor rampolli fioriscon sotto gli occhi loro.

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

La loro casa è in pace, al sicuro da spaventi, e la verga di Dio non li colpisce.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

Il loro toro monta e non falla, la loro vacca figlia senz’abortire.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

Mandan fuori come un gregge i loro piccini, e i loro figliuoli saltano e ballano.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

Cantano a suon di timpano e di cetra, e si rallegrano al suon della zampogna.

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

Passano felici i loro giorni, poi scendono in un attimo nel soggiorno dei morti.

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.

Eppure, diceano a Dio: "Ritirati da noi! Noi non ci curiamo di conoscer le tue vie!

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

Che è l’Onnipotente perché lo serviamo? che guadagneremo a pregarlo?"

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

Ecco, non hanno essi in mano la loro felicita? (lungi da me il consiglio degli empi!)

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

Quando avvien mai che la lucerna degli empi si spenga, che piombi loro addosso la ruina, e che Dio, nella sua ira, li retribuisca di pene?

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

Quando son essi mai come paglia al vento, come pula portata via dall’uragano?

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

"Iddio", mi dite, "serba castigo pei figli dell’empio". Ma punisca lui stesso! che lo senta lui,

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

che vegga con gli occhi propri la sua ruina, e beva egli stesso l’ira dell’Onnipotente!

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

E che importa all’empio della sua famiglia dopo di lui, quando il numero dei suoi mesi e ormai compiuto?

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

S’insegnerà forse a Dio la scienza? a lui che giudica quelli di lassù?

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

L’uno muore in mezzo al suo benessere, quand’è pienamente tranquillo e felice,

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

ha i secchi pieni di latte, e fresco il midollo dell’ossa.

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

L’altro muore con l’amarezza nell’anima, senz’aver mai gustato il bene.

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

Ambedue giacciono ugualmente nella polvere, e i vermi li ricoprono.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

Ah! li conosco i vostri pensieri, e i piani che formate per abbattermi!

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

Voi dite: "E dov’è la casa del prepotente? dov’è la tenda che albergava gli empi?"

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

Non avete dunque interrogato quelli che hanno viaggiato? Voi non vorrete negare quello che attestano;

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

che, cioè, il malvagio è risparmiato nel dì della ruina, che nel giorno dell’ira egli sfugge.

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

Chi gli rimprovera in faccia la sua condotta? Chi gli rende quel che ha fatto?

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

Egli è portato alla sepoltura con onore, e veglia egli stesso sulla sua tomba.

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

Lievi sono a lui le zolle della valle; dopo, tutta la gente segue le sue orme; e, anche prima, una folla immensa fu come lui.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

Perché dunque m’offrite consolazioni vane? Delle vostre risposte altro non resta che falsità".

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.