Psalms 103

Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
Av David.  Lova HERREN, min själ,  och allt det i mig är hans heliga namn.
Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
 Lova HERREN, min själ,  och förgät icke vad gott han har gjort,
Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
 han som förlåter dig alla dina missgärningar  och helar alla dina brister,
Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
 han som förlossar ditt liv från graven  och kröner dig med nåd och barmhärtighet,
Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
 han som mättar ditt begär med sitt goda,  så att du bliver ung på nytt såsom en örn.
Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
 HERREN gör rättfärdighetens verk  och skaffar rätt åt alla förtryckta.
Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
 Han lät Mose se sina vägar,  Israels barn sina gärningar.
Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
 Barmhärtig och nådig är HERREN,  långmodig och stor i mildhet.
Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
 Han går icke ständigt till rätta  och behåller ej vrede evinnerligen.
Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
 Han handlar icke med oss efter våra synder  och vedergäller oss icke efter våra missgärningar.
Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
 Ty så hög som himmelen är över jorden,  så väldig är hans nåd över dem som frukta honom.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
 Så långt som öster är från väster  låter han våra överträdelser vara från oss.
Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
 Såsom en fader förbarmar sig över barnen,  så förbarmar sig HERREN över dem som frukta honom.
Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
 Ty han vet vad för ett verk vi äro,  han tänker därpå att vi äro stoft.
Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
 En människas dagar äro såsom gräset,  hon blomstrar såsom ett blomster på marken.
Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
 När vinden går däröver, då är det icke mer,  och dess plats vet icke mer därav.
Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
 Men HERRENS nåd varar från evighet till evighet  över dem som frukta honom,  och hans rättfärdighet intill barnbarn,
Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
 när man håller hans förbund  och tänker på hans befallningar och gör efter dem.
Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
 HERREN har ställt sin tron i himmelen,  och hans konungavälde omfattar allt.
Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
 Loven HERREN, I hans änglar,  I starke hjältar, som uträtten hans befallning,  så snart I hören ljudet av hans befallning.
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
 Loven HERREN, I alla hans härskaror,  I hans tjänare, som uträtten hans vilja.
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
 Loven HERREN, I alla hans verk,  varhelst hans herradöme är.  Min själ, lova HERREN.