Psalms 104

Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.

 Lova HERREN, min själ.  HERRE, min Gud, du är hög och stor,  i majestät och härlighet är du klädd.

Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.

 Du höljer dig i ljus såsom i en mantel,  du spänner ut himmelen såsom ett tält;

Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.

 du timrar på vattnen dina salar,  molnen gör du till din vagn,  och du far fram på vindens vingar.

Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.

 Du gör vindar till dina sändebud,  eldslågor till dina tjänare.

Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.

 Du grundade jorden på hennes fästen,  så att hon icke vacklar till evig tid.

Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.

 Med djupet betäckte du henne såsom med en klädnad;  uppöver bergen stodo vattnen.

Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.

 Men för din näpst flydde de;  för ljudet av ditt dunder hastade de undan.

Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.

 Berg höjde sig, och dalar sänkte sig,  på den plats som du hade bestämt för dem.

Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.

 En gräns satte du, som vattnen ej fingo överskrida,  så att de icke åter skulle betäcka jorden.

Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;

 Du lät källor flyta fram i dalarna,  mellan bergen togo de sin väg.

Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.

 De vattna alla markens djur,  vildåsnorna släcka i dem sin törst.

Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.

 Vid dem bo himmelens fåglar,  från trädens grenar höja de sin röst.

Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.

 Du vattnar bergen från dina salar,  jorden mättas av den frukt du skapar.

Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.

 Du låter gräs skjuta upp för djuren  och örter till människans tjänst.  Så framalstrar du bröd ur jorden

Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.

 och vin, som gläder människans hjärta;  så gör du hennes ansikte glänsande av olja,  och brödet styrker människans hjärta.

Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;

 HERRENS träd varda ock mättade,  Libanons cedrar, som han har planterat;

Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.

 fåglarna bygga där sina nästen,  hägern gör sitt bo i cypresserna.

Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.

 Stenbockarna hava fått de höga bergen,  klyftorna är klippdassarnas tillflykt.

Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.

 Du gjorde månen till att bestämma tiderna;  solen vet stunden då den skall gå ned.

Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.

 Du sänder mörker, och det bliver natt;  då komma alla skogens djur i rörelse,

Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

 de unga lejonen ryta efter rov  och begära sin föda av Gud.

Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.

 Solen går upp; då draga de sig tillbaka  och lägga sig ned i sina kulor.

Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.

 Människan går då ut till sin gärning  och till sitt arbete intill aftonen.

Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.

 Huru mångfaldiga äro icke dina verk, o HERRE!  Med vishet har du gjort dem alla.  Jorden är full av vad du har skapat.

Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;

 Se ock havet, det stora ock vida:  ett tallöst vimmel rör sig däri,  djur både stora och små.

Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.

 Där gå skeppen sin väg fram,  Leviatan, som du har skapat att leka däri.

Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.

 Alla vänta de efter dig,  att du skall giva dem deras mat i rätt tid.

Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.

 Du giver dem, då samla de in;  du upplåter din hand,      då varda de mättade med goda håvor.

Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.

 Du fördöljer ditt ansikte, då förskräckas de;  du tager bort deras ande, då förgås de  och vända åter till sitt stoft igen.

Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.

 Du sänder ut din ande, då varda de skapade,  och du förnyar jordens anlete.

Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.

 HERRENS ära förblive evinnerligen;  må HERREN glädja sig över sina verk,

Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.

 han som skådar på jorden, och hon bävar,  han som rör vid bergen, och de ryka.

Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.

 Jag vill sjunga till HERRENS ära, så länge jag lever;  jag vill lovsjunga min Gud, så länge jag är till.

Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.

 Mitt tal behage honom väl;  må jag själv få glädja mig i HERREN.

Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!

 Men må syndare försvinna ifrån jorden  och inga ogudaktiga mer vara till.  Lova HERREN, min själ  Halleluja!