Psalms 102

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

Bön av en betryckt, när han försmäktar och utgjuter sitt bekymmer inför HERREN.

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

 HERRE, hör min bön,  och låt mitt rop komma inför dig.

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

 Dölj icke ditt ansikte för mig,      när jag är i nöd.  Böj ditt öra till mig;  när jag ropar,      så skynda att svara mig.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

 Ty mina dagar hava försvunnit såsom rök,  benen i min kropp äro förtorkade såsom av eld.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

 Mitt hjärta är förbränt såsom gräs och förvissnat;  ty jag förgäter att äta mitt bröd.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

 För min högljudda suckans skull  tränga benen i min kropp ut till huden.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

 Jag är lik en pelikan i öknen,  jag är såsom en uggla bland ruiner.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

 Jag får ingen sömn och har blivit lik      en ensam fågel på taket.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

 Hela dagen smäda mig mina fiender;  de som rasa mot mig förbanna med mitt namn.

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

 Ty jag äter aska såsom bröd  och blandar min dryck med gråt,

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

 för din vredes och förtörnelses skull,  därför att du har gripit mig och kastat mig bort.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

 Mina dagar äro såsom skuggan, när den förlänges,  och jag själv förvissnar såsom gräs.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

 Men du, o HERRE,      tronar evinnerligen,  och din åminnelse varar från släkte till släkte.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

 Du skall stå upp      och förbarma dig över Sion;  se, det är tid att du bevisar det nåd;      ja, stunden har kommit.

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

 Ty dina tjänare hava dess stenar kära  och ömka sig över dess grus.

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

 Då skola hedningarna frukta HERRENS namn  och alla jordens konungar din härlighet,

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

 när en gång HERREN har byggt upp Sion  och uppenbarat sig i sin härlighet;

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

 när han har vänt sig till de utblottades bön  och upphört att förakta deras bön.

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

 Det skall tecknas upp      för ett kommande släkte,  och det folk som varder skapat      skall lova HERREN,

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

 att han har blickat ned      från sin heliga höjd,  att HERREN har skådat      från himmelen ned till jorden,

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

 för att höra den fångnes klagan,  för att befria dödens barn,

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

 på det att man i Sion      må förkunna HERRENS namn  och hans lov i Jerusalem,

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

 när alla folk församlas,  och alla riken, för att tjäna HERREN.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

 Han har på vägen nedböjt min kraft,  han har förkortat mina dagar.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

 Jag säger: Min Gud,      tag mig icke bort i mina halva dagar,  du vilkens år vara från släkte till släkte.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

 I urtiden lade du jordens grund,  och himlarna äro dina händer verk:

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

 de skola förgås, men du förbliver,  de skola alla nötas ut såsom en klädnad;  du skall förvanda dem såsom man byter om sin dräkt, och de fara hän.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

 Men du är densamme,  och dina år skola icke hava någon ände. [ (Psalms 102:29)  Dina tjänares barn skola få bo i landet,  och deras avkomma skall bestå inför dig. ]