Job 21

Job vastasi ja sanoi:

Da tok Job til orde og sa:

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

Hør aktsomt på mitt ord og la dette være den trøst I yder mig!

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

Tål mig, så jeg kan få tale, og når jeg har talt, kan du spotte.

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

Mon min klage gjelder et menneske? Eller hvorfor skulde min ånd ikke bli utålmodig?

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

Vend eder til mig og bli forferdet og legg hånd på munn!

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

Kommer jeg det i hu, så forferdes jeg, og mitt kjød gripes av skjelving.

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

Hvorfor blir de ugudelige i live, blir gamle og tiltar endog i velmakt?

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

De ser sine barn trives omkring sig, og sine efterkommere har de for sine øine.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

Deres hus er sikre mot redsler, og Guds ris kommer ikke over dem.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

Hans okse parrer sig og spiller ikke, hans ku kalver og kaster ikke i utide.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

De slipper sine barn ut som småfeet, og deres smågutter hopper omkring.

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

De synger til tromme og citar, og de gleder sig ved fløitens lyd.

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.

De lever sine dager i lykke, og i et øieblikk farer de ned til dødsriket.

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

Og dog sa de til Gud: Vik fra oss! Vi har ikke lyst til å kjenne dine veier.

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

Hvad er den Allmektige, at vi skulde tjene ham, og hvad gagn skulde vi ha av å vende oss til ham med bønn?

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

Ja, men deres lykke står ikke i deres egen hånd. - De ugudeliges tanker er langt fra mine tanker.

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

Hvor ofte utslukkes vel de ugudeliges lampe, og hvor ofte hender det at ulykke kommer over dem? Hvor ofte tildeler han dem vel smerter i sin vrede?

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

Hvor ofte blir de vel som strå for vinden, som agner stormen fører bort?

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

Men Gud gjemmer hans straff til hans barn. - Ja, men han burde straffe ham selv, så han fikk kjenne det.

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

Med egne øine burde han få se sin undergang, og av den Allmektiges vrede burde han få drikke selv.

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

For hvad bryr han sig om sitt hus efter sin død, når hans måneders tall er ute?

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

Vil nogen lære Gud visdom, han som dømmer de høieste?

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

Den ene dør midt i sin velmakt, helt trygg og rolig;

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

hans kar var fulle av melk, og margen i hans ben var saftfull.

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

Den andre dør med sorg i hjertet og har aldri nytt nogen lykke.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

Begge ligger de i støvet, og makk dekker dem.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

Se, jeg kjenner eders tanker og de onde råd hvormed I gjør urett mot mig;

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

for I sier: Hvor er tyrannens hus, og hvor er det telt de ugudelige bor i?

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

Har I aldri spurt dem som har faret vidt omkring? Og I vil vel ikke forkaste deres vidnesbyrd,

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

at den onde spares på ulykkens dag, på vredens dag føres han unda.

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

Hvem foreholder ham hans ferd like i hans ansikt? og når han gjør noget, hvem gjengjelder ham det?

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

Til graven bæres han med ære, og over gravhaugen holder de vakt.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

Søt er hans hvile i dalens muld, og alle mennesker vandrer i hans spor, og det er ikke tall på dem som har gått foran ham.

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.

Hvor kan I da trøste mig med så tom en trøst? Av eders svar blir det bare troløshet tilbake.