Job 21

Job vastasi ja sanoi:

Allora Giobbe rispose e disse:

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

"Porgete bene ascolto alle mie parole, e sia questa la consolazione che mi date.

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

Sopportatemi, lasciate ch’io parli, e quando avrò parlato tu mi potrai deridere.

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

Mi lagno io forse d’un uomo? E come farei a non perder la pazienza?

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

Guardatemi, stupite, e mettetevi la mano sulla bocca.

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

Quando ci penso, ne sono smarrito, e la mia carne e presa da raccapriccio.

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

Perché mai vivono gli empi? Perché arrivano alla vecchiaia ed anche crescon di forze?

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

La loro progenie prospera, sotto ai loro sguardi, intorno ad essi, e i lor rampolli fioriscon sotto gli occhi loro.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

La loro casa è in pace, al sicuro da spaventi, e la verga di Dio non li colpisce.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

Il loro toro monta e non falla, la loro vacca figlia senz’abortire.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

Mandan fuori come un gregge i loro piccini, e i loro figliuoli saltano e ballano.

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

Cantano a suon di timpano e di cetra, e si rallegrano al suon della zampogna.

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.

Passano felici i loro giorni, poi scendono in un attimo nel soggiorno dei morti.

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

Eppure, diceano a Dio: "Ritirati da noi! Noi non ci curiamo di conoscer le tue vie!

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

Che è l’Onnipotente perché lo serviamo? che guadagneremo a pregarlo?"

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

Ecco, non hanno essi in mano la loro felicita? (lungi da me il consiglio degli empi!)

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

Quando avvien mai che la lucerna degli empi si spenga, che piombi loro addosso la ruina, e che Dio, nella sua ira, li retribuisca di pene?

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

Quando son essi mai come paglia al vento, come pula portata via dall’uragano?

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

"Iddio", mi dite, "serba castigo pei figli dell’empio". Ma punisca lui stesso! che lo senta lui,

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

che vegga con gli occhi propri la sua ruina, e beva egli stesso l’ira dell’Onnipotente!

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

E che importa all’empio della sua famiglia dopo di lui, quando il numero dei suoi mesi e ormai compiuto?

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

S’insegnerà forse a Dio la scienza? a lui che giudica quelli di lassù?

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

L’uno muore in mezzo al suo benessere, quand’è pienamente tranquillo e felice,

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

ha i secchi pieni di latte, e fresco il midollo dell’ossa.

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

L’altro muore con l’amarezza nell’anima, senz’aver mai gustato il bene.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

Ambedue giacciono ugualmente nella polvere, e i vermi li ricoprono.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

Ah! li conosco i vostri pensieri, e i piani che formate per abbattermi!

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

Voi dite: "E dov’è la casa del prepotente? dov’è la tenda che albergava gli empi?"

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

Non avete dunque interrogato quelli che hanno viaggiato? Voi non vorrete negare quello che attestano;

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

che, cioè, il malvagio è risparmiato nel dì della ruina, che nel giorno dell’ira egli sfugge.

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

Chi gli rimprovera in faccia la sua condotta? Chi gli rende quel che ha fatto?

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

Egli è portato alla sepoltura con onore, e veglia egli stesso sulla sua tomba.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

Lievi sono a lui le zolle della valle; dopo, tutta la gente segue le sue orme; e, anche prima, una folla immensa fu come lui.

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.

Perché dunque m’offrite consolazioni vane? Delle vostre risposte altro non resta che falsità".