Proverbs 5

Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,

Mærk dig, min Søn, min Visdom, bøj til min Indsigt dit Øre,

Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.

at Kløgt må våge øver dig, Læbernes kundskab vare på dig.

Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;

Thi af Honning drypper den fremmedes Læber, glattere end Olie er hendes Gane;

Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.

men til sidst er hun besk som Malurt, hvas som tveægget Sværd;

Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.

hendes Fødder styrer nedad mod Døden, til Dødsriget stunder hendes Fjed;

Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.

hun følger ej Livets Vej, hendes Spor er bugtet, hun ved det ikke.

Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.

Hør mig da nu, min Søn, vig ikke fra min Munds Ord!

Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,

Lad din Vej være langt fra hende, kom ej hendes Husdør nær,

Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;

at du ikke må give andre din Ære, en grusom Mand dine År.

Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,

at ikke dit Gods skal mætte fremmede, din Vinding ende i Andenmands Hus,

Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,

så du gribes af Anger til sidst, når dit Kød og Huld svinder hen,

Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!

og du siger: "Ak, at jeg hadede Tugt, at mit Hjerte lod hånt om Revselse,

Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!

så jeg ikke lød mine Læreres Røst, ej bøjed mit Øre til dem, som lærte mig!

Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.

Nær var jeg kommet i alskens Ulykke midt i Forsamling og Menighed!"

Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.

Drik Vand af din egen Cisterne og rindende Vand af din Brønd;

Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.

lad ej dine Kilder flyde på Gaden, ej dine Bække på Torvene!

Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.

Dig skal de tilhøre, dig alene, ingen fremmed ved Siden af dig!

Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.

Velsignet være dit Væld, og glæd dig ved din Ungdoms Hustru,

Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.

den elskelige Hind, den yndige Gazel; hendes Elskov fryde dig stedse, berus dig altid i hendes Kærlighed!

Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?

Hvi beruser du dig, min Søn, i en fremmed og tager en andens Hustru i Favn?

Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.

Thi for HERRENs Øjne er Menneskets Veje, grant følger han alle dets Spor;

Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.

den gudløse fanges af egen Brøde og holdes fast i Syndens Reb;

Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.

han dør af Mangel på Tugt, går til ved sin store Dårskab.