Job 21

Job vastasi ja sanoi:

A odpovídaje Job, řekl:

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

Poslouchejte pilně řeči mé, a bude mi to za potěšení od vás.

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

Postrpte mne, abych i já mluvil, a když odmluvím, posmívejž se.

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

Zdaliž já před člověkem naříkám? A poněvadž jest proč, jakž nemá býti ssoužen duch můj?

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

Pohleďte na mne, a užasněte se, a položte prst na ústa.

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

Ano já sám, když rozvažuji své bídy, tedy se děsím, a spopadá tělo mé hrůza.

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

Proč bezbožní živi jsou, k věku starému přicházejí, též i bohatnou?

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

Símě jejich stálé jest před oblíčejem jejich s nimi, a rodina jejich před očima jejich.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

Domové jejich bezpečni jsou před strachem, aniž metla Boží na nich.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

Býk jejich připouštín bývá, ale ne na prázdno; kráva jejich rodí, a nepotracuje plodu.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

Vypouštějí jako stádo maličké své, a synové jejich poskakují.

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

Povyšují hlasu při bubnu a harfě, a veselí se k zvuku muziky.

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.

Tráví v štěstí dny své, a v okamžení do hrobu sstupují.

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

Kteříž říkají Bohu silnému: Odejdi od nás, nebo známosti cest tvých neoblibujeme.

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

Kdo jest Všemohoucí, abychom sloužili jemu? A jaký toho zisk, že bychom se modlili jemu?

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

Ale pohleď, že není v moci jejich štěstí jejich, pročež rada bezbožných vzdálena jest ode mne.

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

Často-liž svíce bezbožných hasne? Přichází-liž na ně bída jejich? Poděluje-liž je bolestmi Bůh v hněvě svém?

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

Bývají-liž jako plevy před větrem, a jako drtiny, kteréž zachvacuje vicher?

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

Odkládá-liž Bůh synům bezbožníka nepravost jeho? Odplacuje-liž jemu tak, aby to znáti mohl,

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

A aby viděly oči jeho neštěstí jeho, a prchlivost Všemohoucího že by pil?

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

O dům pak jeho po něm jaká jest péče jeho, když počet měsíců jeho bude umenšen?

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

Zdali Boha silného kdo učiti bude umění, kterýž sám vysokosti soudí?

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

Tento umírá v síle dokonalosti své, všelijak bezpečný a pokojný.

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

Prsy jeho plné jsou mléka, a mozk kostí jeho svlažován bývá.

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

Jiný pak umírá v hořkosti ducha, kterýž nikdy nejídal s potěšením.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

Jednostejně v prachu lehnou, a červy se rozlezou.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

Aj, známť myšlení vaše, a chytrosti, kteréž proti mně neprávě vymýšlíte.

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

Nebo pravíte: Kde jest dům urozeného? A kde stánek příbytků bezbožných?

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

Což jste se netázali jdoucích cestou? Zkušení-liž aspoň jejich nepovolíte,

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

Že v den neštěstí ochranu mívá bezbožný, v den, pravím, rozhněvání přistřín bývá?

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

Kdo jemu oznámí zjevně cestu jeho? Aneb za to, co činil, kdo jemu odplatí?

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

A však i on k hrobu vyprovozen bude, a tam zůstane.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

Sladnou jemu hrudy údolí, nadto za sebou všecky lidi táhne, těch pak, kteříž ho předešli, není počtu.

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.

Hle, jak vy mne marně troštujete, nebo v odpovědech vašich nezůstává než faleš.