Job 34

Og Elihu tog til Orde og sagde:

Ja Elihu vielä sanoi:

"Hør mine Ord, I vise, I forstandige Mænd, lån mig Øre!

Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.

Thi Øret prøver Ord, som Ganen smager på Mad;

Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.

lad os udgranske, hvad der er Ret, med hinanden skønne, hvad der er godt!

Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.

Job sagde jo: "Jeg er retfærdig, min Ret har Gud sat til Side;

Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.

min Ret til Trods skal jeg være en Løgner? Skønt brødefri er jeg såret til Døden!"

Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.

Er der mon Mage til Job? Han drikker Spot som Vand,

Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,

søger Selskab med Udådsmænd og Omgang med gudløse Folk!

Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?

Thi han sagde: "Det båder ikke en Mand, at han har Venskab med Gud!"

Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.

Derfor, I kloge, hør mig: Det være langt fra Gud af synde, fra den Almægtige at gøre ondt;

Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.

nej, han gengælder Menneskets Gerning, handler med Manden efter hans Færd;

Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.

Gud forbryder sig visselig ej, den Almægtige bøjer ej Retten!

Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.

Hvo gav ham Tilsyn med Jorden, hvo vogter, mon hele Verden?

Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?

Drog han sin Ånd tilbage og tog sin Ånde til sig igen,

Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.

da udånded Kødet til Hobe, og atter blev Mennesket Støv!

Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.

Har du Forstand, så hør derpå, lån Øre til mine Ord!

Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.

Mon en, der hadede Ret, kunde styre? Dømmer du ham, den Retfærdige, Vældige?

Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?

Han, som kan sige til Kongen: "Din Usling!" og "Nidding, som du er!" til Stormænd,

Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!

som ikke gør Forskel til Fordel for Fyrster ej heller foretrækker rig for ringe, thi de er alle hans Hænders Værk.

Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.

Brat må de dø, endda midt om Natten; de store slår han til, og borte er de, de vældige fjernes uden Menneskehånd.

Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.

Thi Menneskets Veje er ham for Øje, han skuer alle dets Skridt;

Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.

der er intet Mørke og intet Mulm, som Udådsmænd kan gemme sig i.

Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.

Thi Mennesket sættes der ingen Frist til at møde i Retten for Gud;

Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.

han knuser de vældige uden Forhør og sætter andre i Stedet.

Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;

Jeg hævder derfor: Han ved deres Gerninger, og ved Nattetide styrter han dem;

Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.

for deres Gudløshed slås de sønder, for alles Øjne tugter han dem,

Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,

fordi de veg borf fra ham og ikke regned hans Veje det mindste,

Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;

så de voldte, at ringe råbte til ham, og han måtte høre de armes Skrig.

Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.

Tier han stille, hvo vil dømme ham? Skjuler han sit Åsyn, hvo vil laste ham? Over Folk og Mennesker våger han dog,

Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?

for at ikke en vanhellig skal herske, en af dem, der er Folkets Snarer.

Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.

Siger da en til Gud: "Fejlet har jeg, men synder ej mer,

Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.

jeg ser det, lær du mig; har jeg gjort Uret, jeg gør det ej mer!"

Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.

skal han da gøre Gengæld, fordi du vil det, fordi du indvender noget? Ja du, ikke jeg, skal afgøre det, så sig da nu, hvad du ved!

Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät,niin puhu.

Kloge Folk vil sige til mig som og vise Mænd, der hører mig:

Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.

"Job taler ikke med Indsigt, hans Ord er uoverlagte!

Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.

Gid Job uden Ophør må prøves, fordi han svarer som slette Folk!

Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.

Thi han dynger Synd på Synd, han optræder hovent iblandt os og fremfører mange Ord imod Gud!"

Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.