Job 21

Job progovori i reče:

Job vastasi ja sanoi:

"Slušajte, slušajte dobro što ću reći, utjehu mi takvu barem udijelite.

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

Otrpite da riječ jednu ja izrečem, kad završim, tad se rugajte slobodno.

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

Zar protiv čovjeka dižem ja optužbu? Kako da strpljenje onda ne izgubim?

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

Pogledajte na me: užas će vas spopast', rukom ćete svoja zakloniti usta;

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

pomislim li na to, prestravim se i sam i čitavim svojim tad protrnem tijelom.

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

Zašto na životu ostaju zlikovci i, što su stariji, moćniji bivaju?

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

Potomstvo njihovo s njima napreduje a izdanci im se množe pred očima.

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

Strah nikakav kuće njihove ne mori i šiba ih Božja ostavlja na miru.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

Njihovi bikovi plode pouzdano, krave im se tele i ne jalove se.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

K'o jagnjad djeca im slobodno skakuću, veselo igraju njihovi sinovi.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

Oni pjevaju uz harfe i bubnjeve i vesele se uz zvukove svirale.

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

Dane svoje završavaju u sreći, u Podzemlje oni silaze spokojno.

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.

A govorili su Bogu: 'Ostavi nas, ne želimo znati za tvoje putove!

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

TÓa tko je Svesilni da njemu služimo i kakva nam korist da ga zazivamo?'

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

Zar svoju sreću u ruci ne imahu, makar do Njega ne drže ništa oni?

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

Zar se luč opakog kada ugasila? Zar se na njega oborila nesreća? Zar mu u gnjevu svom On skroji sudbinu?

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

Zar je kao slama na vjetru postao, kao pljeva koju vihor svud raznosi?

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

Hoće l' ga kaznit' Bog u njegovoj djeci? Ne, njega nek' kazni da sam to osjeti!

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

Vlastitim očima nek' rasap svoj vidi, neka se napije srdžbe Svesilnoga!

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

TÓa što poslije smrti on za dom svoj mari kad će se presjeć' niz njegovih mjeseci?

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

Ali tko će Boga učiti mudrosti, njega koji sudi najvišim bićima?

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

Jedan umire u punom blagostanju, bez briga ikakvih, u potpunom miru,

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

bokova od pretiline otežalih i kostiju sočne moždine prepunih.

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

A drugi umire s gorčinom u duši, nikad nikakve ne okusivši sreće.

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

Obojica leže zajedno u prahu, crvi ih jednako prekrivaju oba.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

O, znam dobro kakve vaše su namjere, kakve zlosti protiv mene vi snujete.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

Jer pitate: 'Gdje je kuća plemićeva, šator u kojem stanovahu opaki?'

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

Niste li na cesti putnike pitali, zar njihovo svjedočanstvo ne primate:

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

'Opaki je u dan nesreće pošteđen i u dan Božje jarosti veseo je.'

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

Al' na postupcima tko će mu predbacit' i tko će mu vratit' što je počinio?

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

A kad ga na kraju na groblje odnesu, na grobni mu humak postavljaju stražu.

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

Lake su mu grude zemlje u dolini dok za njime ide čitavo pučanstvo.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

O, kako su vaše utjehe isprazne! Kakva su prijevara vaši odgovori!"

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.