Job 29

addidit quoque Iob adsumens parabolam suam et dixit

Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

quis mihi tribuat ut sim iuxta menses pristinos secundum dies quibus Deus custodiebat me

Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

quando splendebat lucerna eius super caput meum et ad lumen eius ambulabam in tenebris

Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

sicut fui in diebus adulescentiae meae quando secreto Deus erat in tabernaculo meo

Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

quando erat Omnipotens mecum et in circuitu meo pueri mei

Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

quando lavabam pedes meos butyro et petra fundebat mihi rivos olei

Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

quando procedebam ad portam civitatis et in platea parabant cathedram mihi

Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

videbant me iuvenes et abscondebantur et senes adsurgentes stabant

Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

principes cessabant loqui et digitum superponebant ori suo

Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

vocem suam cohibebant duces et lingua eorum gutturi suo adherebat

Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

auris audiens beatificabat me et oculus videns testimonium reddebat mihi

Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

quod liberassem pauperem vociferantem et pupillum cui non esset adiutor

Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

benedictio perituri super me veniebat et cor viduae consolatus sum

Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

iustitia indutus sum et vestivit me sicut vestimento et diademate iudicio meo

Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

oculus fui caeco et pes claudo

Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

pater eram pauperum et causam quam nesciebam diligentissime investigabam

Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

conterebam molas iniqui et de dentibus illius auferebam praedam

Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

dicebamque in nidulo meo moriar et sicut palma multiplicabo dies

Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

radix mea aperta est secus aquas et ros morabitur in messione mea

Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

gloria mea semper innovabitur et arcus meus in manu mea instaurabitur

Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

qui me audiebant expectabant sententiam et intenti tacebant ad consilium meum

He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

verbis meis addere nihil audebant et super illos stillabat eloquium meum

Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

expectabant me sicut pluviam et os suum aperiebant quasi ad imbrem serotinum

He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

si quando ridebam ad eos non credebant et lux vultus mei non cadebat in terram

Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

si voluissem ire ad eos sedebam primus cumque sederem quasi rex circumstante exercitu eram tamen maerentium consolator

Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.