Proverbs 12

 Den som älskar tuktan, han älskar kunskap,  men oförnuftig är den som hatar tillrättavisning.Ords. 13,1, 18. 15,5.

Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.

 Den gode undfår nåd av HERREN,  men den ränkfulle varder av honom fördömd.

Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.

 Ingen människa bliver beståndande genom ogudaktighet,  men de rättfärdigas rot kan icke rubbas.

Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.

 En idog hustru är sin mans krona,  men en vanartig är såsom röta i hans ben.Ords. 31,10 f.

Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.

 De rättfärdigas tankar gå ut på vad rätt är,  men de ogudaktigas rådklokhet går ut på svek.

Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.

 De ogudaktigas ord ligga på lur efter blod,  men de redliga räddas genom sin mun.

Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.

 De ogudaktiga varda omstörtade och äro så icke mer,  men de rättfärdigas hus består.Ords. 14,11.

Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.

 I mån av sitt vett varder en man prisad,  men den som har ett förvänt förstånd, han bliver föraktad.

Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.

 Bättre är en ringa man, som likväl har en tjänare,  än den som vill vara förnäm och saknar bröd.Syr. 10,27.

Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.

 Den rättfärdige vet huru hans boskap känner det,  men de ogudaktigas hjärtelag är grymt.

Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.

 Den som brukar sin åker får bröd till fyllest,  men oförståndig är den som far efter fåfängliga ting.Ords 28.19. Syr 20,28.

Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.

 Den ogudaktige vill in i det nät som fångar de onda,  men de rättfärdigas rot skjuter skott.

Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.

 Den som är ond bliver snärjd i sina läppars synd,  men den rättfärdige undkommer ur nödenPs. 7,165f. 9,17. Ords. 5,22.

Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.

 Sin muns frukt får envar njuta sig fullt till godo,  och vad en människas händer hava förövat, det varder henne vedergällt.Ps. 62,13. Ords. 13,2 Matt. 16,27. 2 Kor. 5,10.

Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.

 Den oförnuftige tycker sin egen väg vara den rätta,  med den som är vis lyssnar till råd.

Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.

 Den oförnuftiges förtörnelse bliver kunnig samma dag,  men den som är klok, han döljer sin skam

Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.

 Den som talar vad rätt är, han främjar sanning,  men ett falskt vittne talar svek.Ords. 6,19. 14,5.

Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.

 Mången talar i obetänksamhet ord som stinga likasom svärd,  men de visas tunga är en läkedom.

Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.

 Sannfärdiga läppar bestå evinnerligen,  men en lögnaktig tunga allenast ett ögonblick.

Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.

 De som bringa ont å bane hava falskhet i hjärtat,  men de som stifta frid, de undfå glädje.

Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.

 Intet ont vederfares den rättfärdige,  men över de ogudaktiga kommer olycka i fullt mått.Ps. 91,10.

Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.

 En styggelse för HERREN äro lögnaktiga låppar,  men de som handla redligt behaga honom väl.Ords. 6,16 f. 11,20.

Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.

 En klok man döljer sin kunskap,  men dårars hjärtan ropa ut sitt oförnuft.Ords. 10,14 13,16.

Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.

 De idogas hand kommer till välde,  men en lat hand måste göra trältjänst.Ords. 10,4. 13,4. 19,15.

Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.

 Sorg i en mans hjärta trycker det ned,  men ett vänligt ord skaffar det glädje.

Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,

 Den rättfärdige visar sin vän till rätta,  men de ogudaktigas väg för dem själva vilse.

Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen

 Den late får icke upp något villebråd,  men idoghet är för människan en dyrbar skatt.

Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.

 På rättfärdighetens väg är liv,  och där dess stig går fram är frihet ifrån död.

Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.