Job 9

Därefter tog Job till orda och sade:

Job vastasi ja sanoi:

 Ja, förvisso vet jag att så är;  huru skulle en människa kunna hava rätt mot Gud?

Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

 Vill han gå till rätta med henne,  så kan hon ej svara honom på en sak bland tusen.

Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

 Han som är så vis i förstånd och så väldig i kraft,  vem kan trotsa honom och dock slippa undan;

Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

 honom som oförtänkt flyttar bort berg  och omstörtar dem i sin vrede;

Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

 honom som kommer jorden att vackla från sin plats,  och dess pelare bäva därvid;

Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

 honom som befaller solen, så går hon icke upp,  och som sätter stjärnorna under försegling;

Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

 honom som helt allena spänner ut himmelen  och skrider fram över havets toppar;

Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

 honom som har gjort Karlavagnen och Orion,  Sjustjärnorna och söderns Stjärngemak;

Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

 honom som gör stora och outrannsakliga ting  och under, flera än någon kan räkna?

Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

 Se, han far förbi mig, innan jag hinner att se det,  han drager framom mig, förrän jag bliver honom varse.

Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

 Se, han griper sitt rov; vem kan hindra honom?  Vem kan säga till honom: »Vad gör du?»

Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

 Gud, han ryggar icke sin vrede;  för honom har Rahabs följe måst böja sig;

Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

 huru skulle jag då våga svara honom,  välja ut ord till att tala med honom?

Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

 Nej, om jag än hade rätt, tordes jag dock ej svara;  jag finge anropa min motpart om misskund.

Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

 Och om han än svarade mig på mitt rop,  så kunde jag ej tro att han lyssnade till min röst.

Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

 Ty med storm hemsöker han mig  och slår mig med sår på sår, utan sak.

Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

 Han unnar mig icke att hämta andan;  nej, med bedrövelser mättar han mig.

Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

 Gäller det försteg i kraft: »Välan, jag är redo!»,  gäller det rätt: »Vem ställer mig till ansvar?»

Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

 Ja, hade jag än rätt, så dömde min mun mig skyldig;  vore jag än ostrafflig, så läte han mig synas vrång.

Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

 Men ostrafflig är jag!  Jag aktar ej mitt liv,  jag frågar icke efter, om jag får leva.

Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

 Det må gå som det vill, nu vare det sagt:  han förgör den ostrafflige jämte den ogudaktige.

Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

 Om en landsplåga kommer med plötslig död,  så bespottar han de oskyldigas förtvivlan.

Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

 Jorden är given i de ogudaktigas hand,  och täckelse sätter han för dess domares ögon.  Är det ej han som gör det, vem är det då?

Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

 Min dagar hasta undan snabbare än någon löpare,  de fly bort utan att hava sett någon lycka;

Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

 de ila åstad såsom en farkost av rör,  såsom en örn, när han störtar sig ned på sitt byte.

Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

 Om jag än besluter att förgäta mitt bekymmer,  att låta min sorgsenhet fara och göra mig glad,

Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

 Så måste jag dock bäva för alla mina kval;  jag vet ju att du icke skall döma mig fri.

Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

 Nej, såsom skyldig måste jag stå där;  varför skulle jag då göra mig fåfäng möda?

Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

 Om jag än tvår mig i snö  och renar mina händer i lutsalt,

Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

 så skall du dock sänka mig ned i pölen,  så att mina kläder måste vämjas vid mig.

Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

 Ty han är ej min like, så att jag vågar svara honom,  ej en sådan, att vi kunna gå till doms med varandra;

Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

 ingen skiljeman finnes mellan oss,  ingen som har myndighet över oss båda.

Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

 Må han blott vända av från mig sitt ris,  och må fruktan för honom ej förskräcka mig;

Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

 då skall jag tala utan att rädas för honom,  ty jag vet med min själv att jag icke är en sådan.

Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.