Job 30

Mas agora zombam de mim os de menos idade do que eu, cujos pais teria eu desdenhado de pôr com os cães do meu rebanho.

Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;

Pois de que me serviria a força das suas mãos, homens nos quais já pereceu o vigor?

Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;

De míngua e fome emagrecem; andam roendo pelo deserto, lugar de ruínas e desolação.

Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,

Apanham malvas junto aos arbustos, e o seu mantimento são as raízes dos zimbros.

Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:

São expulsos do meio dos homens, que gritam atrás deles, como atrás de um ladrão.

He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.

Têm que habitar nos desfiladeiros sombrios, nas cavernas da terra e dos penhascos.

He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.

Bramam entre os arbustos, ajuntam-se debaixo das urtigas.

Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,

São filhos de insensatos, filhos de gente sem nome; da terra foram enxotados.

Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.

Mas agora vim a ser a sua canção, e lhes sirvo de provérbio.

Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.

Eles me abominam, afastam-se de mim, e no meu rosto não se privam de cuspir.

He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.

Porquanto Deus desatou a minha corda e me humilhou, eles sacudiram de si o freio perante o meu rosto.

Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.

ë direita levanta-se gente vil; empurram os meus pés, e contra mim erigem os seus caminhos de destruição.

Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.

Estragam a minha vereda, promovem a minha calamidade; não há quem os detenha.

He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.

Vêm como por uma grande brecha, por entre as ruínas se precipitam.

He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.

Sobrevieram-me pavores; é perseguida a minha honra como pelo vento; e como nuvem passou a minha felicidade.

Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.

E agora dentro de mim se derrama a minha alma; os dias da aflição se apoderaram de mim.

Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.

De noite me são traspassados os ossos, e o mal que me corrói não descansa.

Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.

Pela violência do mal está desfigurada a minha veste; como a gola da minha túnica, me aperta.

Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.

Ele me lançou na lama, e fiquei semelhante ao pó e à cinza.

Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.

Clamo a ti, e não me respondes; ponho-me em pé, e não atentas para mim.

Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.

Tornas-te cruel para comigo; com a força da tua mão me persegues.

Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.

Levantas-me sobre o vento, fazes-me cavalgar sobre ele, e dissolves-me na tempestade.

Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.

Pois eu sei que me levarás à morte, e à casa do ajuntamento destinada a todos os viventes.

Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.

Contudo não estende a mão quem está a cair? Ou não clama por socorro na sua calamidade?

Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.

Não chorava eu sobre aquele que estava aflito? Ou não se angustiava a minha alma pelo necessitado?

Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.

Todavia aguardando eu o bem, eis que me veio o mal, e esperando eu a luz, veio a escuridão.

Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.

As minhas entranhas fervem e não descansam; os dias da aflição me surpreenderam.

Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.

Denegrido ando, mas não do sol; levanto-me na congregação, e clamo por socorro.

Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.

Tornei-me irmão dos chacais, e companheiro dos avestruzes.

Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.

A minha pele enegrece e se me cai, e os meus ossos estão queimados do calor.

Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.

Pelo que se tornou em pranto a minha harpa, e a minha flauta em voz dos que choram.

Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.