Job 29

E prosseguindo Jó no seu discurso, disse:

Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

Ah! Quem me dera ser como eu fui nos meses do passado, como nos dias em que Deus me guardava;

Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

quando a sua lâmpada luzia sobre o minha cabeça, e eu com a sua luz caminhava através das trevas;

Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

como era nos dias do meu vigor, quando o íntimo favor de Deus estava sobre a minha tenda;

Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

quando o Todo-Poderoso ainda estava comigo, e os meus filhos em redor de mim;

Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

quando os meus passos eram banhados em leite, e a rocha me deitava ribeiros de azeite!

Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

Quando eu saía para a porta da cidade, e na praça preparava a minha cadeira,

Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

os moços me viam e se escondiam, e os idosos se levantavam e se punham em pé;

Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

os príncipes continham as suas palavras, e punham a mão sobre a sua boca;

Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

a voz dos nobres emudecia, e a língua se lhes pegava ao paladar.

Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

Pois, ouvindo-me algum ouvido, me tinha por bem-aventurado; e vendo-me algum olho, dava testemunho de mim;

Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

porque eu livrava o miserável que clamava, e o órfão que não tinha quem o socorresse.

Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

A bênção do que estava a perecer vinha sobre mim, e eu fazia rejubilar-se o coração da viúva.

Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

Vestia-me da retidão, e ela se vestia de mim; como manto e diadema era a minha justiça.

Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

Fazia-me olhos para o cego, e pés para o coxo;

Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

dos necessitados era pai, e a causa do que me era desconhecido examinava com diligência.

Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

E quebrava os caninos do perverso, e arrancava-lhe a presa dentre os dentes.

Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

Então dizia eu: No meu ninho expirarei, e multiplicarei os meus dias como a areia;

Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

as minhas raízes se estendem até as águas, e o orvalho fica a noite toda sobre os meus ramos;

Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

a minha honra se renova em mim, e o meu arco se revigora na minha mão.

Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

A mim me ouviam e esperavam, e em silêncio atendiam ao meu conselho.

He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

Depois de eu falar, nada replicavam, e minha palavra destilava sobre eles;

Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

esperavam-me como à chuva; e abriam a sua boca como à chuva tardia.

He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

Eu lhes sorria quando não tinham confiança; e não desprezavam a luz do meu rosto;

Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

eu lhes escolhia o caminho, assentava-me como chefe, e habitava como rei entre as suas tropas, como aquele que consola os aflitos.

Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.