Job 13

Ímé, mindezeket látta az én szemem, hallotta az én fülem és megértette.

Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.

A mint ti tudjátok, úgy tudom én is, és nem vagyok alábbvaló nálatok.

Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.

Azonban én a Mindenhatóval akarok szólani; Isten előtt kivánom védeni ügyemet.

Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.

Mert ti hazugságnak mesterei vagytok, és mindnyájan haszontalan orvosok.

Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.

Vajha legalább mélyen hallgatnátok, az még bölcseségtekre lenne.

Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.

Halljátok meg, kérlek, az én feddőzésemet, és figyeljetek az én számnak pörlekedéseire.

Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.

Az Isten kedvéért szóltok-é hamisságot, és ő érette szóltok-é csalárdságot?

Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?

Az ő személyére néztek-é, ha Isten mellett tusakodtok?

Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?

Jó lesz-é az, ha egészen kiismer benneteket, avagy megcsalhatjátok-é őt, a mint megcsalható az ember?

Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?

Keményen megbüntet, ha titkon vagytok is személyválogatók.

Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.

Az ő fensége nem rettent-é meg titeket, a tőle való félelem nem száll-é rátok?

Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?

A ti emlékezéseitek hamuba írott példabeszédek, a ti menedékváraitok sárvárak.

Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.

Hallgassatok, ne bántsatok: hadd szóljak én, akármi essék is rajtam.

Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.

Miért szaggatnám fogaimmal testemet, és miért szorítanám markomba lelkemet?

Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?

Ímé, megöl engem! Nem reménylem; hiszen csak utaimat akarom védeni előtte!

Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.

Sőt az lesz nékem segítségül, hogy képmutató nem juthat elébe.

Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.

Hallgassátok meg figyelmetesen az én beszédemet, vegyétek füleitekbe az én mondásomat.

Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.

Ímé, előterjesztem ügyemet, tudom, hogy nékem lesz igazam.

Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.

Ki az, a ki perelhetne velem? Ha most hallgatnom kellene, úgy kimulnék.

Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.

Csak kettőt ne cselekedj velem, szined elől akkor nem rejtőzöm el.

Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.

Vedd le rólam kezedet, és a te rettentésed ne rettentsen engem.

Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.

Azután szólíts és én felelek, avagy én szólok hozzád és te válaszolj.

Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.

Mennyi bűnöm és vétkem van nékem? Gonoszságomat és vétkemet add tudtomra!

Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.

Mért rejted el arczodat, és tartasz engemet ellenségedül?

Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?

A letépett falevelet rettegteted-é, és a száraz pozdorját üldözöd-é?

Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?

Hogy ily *sok* keserűséget szabtál reám, és az én ifjúságomnak vétkét örökölteted velem?!

Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.

Hogy békóba teszed lábaimat, vigyázol minden én utamra, és vizsgálod lábomnak nyomait?

Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;

Az pedig elsenyved, mint a redves fa, mint ruha, a melyet moly emészt.

Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.