Proverbs 14

Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.

Bilge kadın evini yapar, Ahmak kadın evini kendi eliyle yıkar.

Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.

Doğru yolda yürüyen, RAB’den korkar, Yoldan sapan, RAB’bi hor görür.

Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.

Ahmağın sözleri sırtına kötektir, Ama bilgenin dudakları kendisini korur.

Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.

Öküz yoksa yemlik boş kalır, Çünkü bol ürünü sağlayan öküzün gücüdür.

Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.

Güvenilir tanık yalan söylemez, Yalancı tanıksa yalan solur.

Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.

Alaycı bilgeliği arasa da bulamaz, Akıllı içinse bilgi edinmek kolaydır.

Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.

Akılsız kişiden uzak dur, Çünkü sana öğretecek bir şeyi yok.

Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.

İhtiyatlı kişinin bilgeliği, ne yapacağını bilmektir, Akılsızların ahmaklığıysa aldanmaktır.

Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.

Ahmaklar suç sunusuyla alay eder, Dürüstler ise iyi niyetlidir.

Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.

Yürek kendi acısını bilir, Sevinciniyse kimse paylaşmaz.

Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.

Kötü kişinin evi yerle bir edilecek, Doğru kişinin konutuysa bayındır olacak.

Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.

[] Öyle yol var ki, insana düz gibi görünür, Ama sonu ölümdür.

Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.

Gülerken bile yürek sızlayabilir, Sevinç bitince acı yine görünebilir.

Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.

Yüreği dönek olan tuttuğu yolun, İyi kişi de yaptıklarının ödülünü alacaktır.

Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.

Saf kişi her söze inanır, İhtiyatlı olansa attığı her adımı hesaplar.

Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.

Bilge kişi korktuğu için kötülükten uzaklaşır, Akılsızsa büyüklük taslayıp kendine güvenir.

Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.

Çabuk öfkelenen ahmakça davranır, Düzenbazdan herkes nefret eder.

Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.

Saf kişilerin mirası akılsızlıktır, İhtiyatlı kişilerin tacı ise bilgidir.

Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.

Alçaklar iyilerin önünde, Kötüler doğruların kapısında eğilirler.

Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.

Komşusu bile yoksulu sevmez, Oysa zenginin dostu çoktur.

Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.

Komşuyu hor görmek günahtır, Ne mutlu mazluma lütfedene!

Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.

Kötülük tasarlayan yolunu şaşırmaz mı? Oysa iyilik tasarlayan sevgi ve sadakat kazanır.

Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.

Her emek kazanç getirir, Ama boş lakırdı yoksulluğa götürür.

Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.

Bilgelerin tacı servetleridir, Akılsızlarsa ahmaklıklarıyla tanınır.

Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.

Dürüst tanık can kurtarır, Yalancı tanık aldatıcıdır.

Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.

RAB’den korkan tam güvenliktedir, RAB onun çocuklarına da sığınak olacaktır.

Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.

RAB korkusu yaşam kaynağıdır, İnsanı ölüm tuzaklarından uzaklaştırır.

Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.

Kralın yüceliği halkının çokluğuna bağlıdır, Halk yok olursa hükümdar da mahvolur.

Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.

Geç öfkelenen akıllıdır, Çabuk sinirlenen ahmaklığını gösterir.

Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.

Huzurlu yürek bedenin yaşam kaynağıdır, Hırs ise insanı için için yer bitirir.

Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.

Muhtacı ezen, Yaradanı’nı hor görüyor demektir. Yoksula acıyansa Yaradan’ı yüceltir.

Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.

Kötü kişi uğradığı felaketle yıkılır, Doğru insanın ölümde bile sığınacak yeri var.

Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.

Bilgelik akıllı kişinin yüreğinde barınır, Akılsızlar arasında bile kendini belli eder.

Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.

Doğruluk bir ulusu yüceltir, Oysa günah herhangi bir halk için utançtır.

Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.

Kral sağduyulu kulunu beğenir, Utanç getirene öfkelenir.