Job 5

Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?

“Haydi çağır, seni yanıtlayan çıkacak mı? Meleklerin hangisine yöneleceksin?

Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.

Aptalı üzüntü öldürür, Budalayı kıskançlık bitirir.

Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.

Ben aptalın kök saldığını görünce, Hemen yurduna lanet ettim.

Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.

Çocukları güvenlikten uzak, Mahkeme kapısında ezilir, Savunan çıkmaz.

Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.

Ürününü açlar yer, Dikenler arasındakini bile toplarlar; Mallarını susamışlar yutmak ister.

Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.

Çünkü dert topraktan çıkmaz, Sıkıntı yerden bitmez.

Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.

Havaya uçuşan kıvılcımlar gibi Sıkıntı çekmek için doğar insan.

Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,

“Oysa ben Tanrı’ya yönelir, Davamı O’na bırakırdım.

Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;

Anlayamadığımız büyük işler, Sayısız şaşılası işler yapan O’dur.

Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;

Yeryüzüne yağmur yağdırır, Tarlalara sular gönderir.

Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.

Düşkünleri yükseltir, Yaslıları esenliğe çıkarır.

Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.

Kurnazların oyununu bozar, Düzenlerini gerçekleştiremesinler diye.

Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,

[] Bilgeleri kurnazlıklarında yakalar, Düzenbazların oyunu son bulur.

Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.

Gündüz karanlığa toslar, Öğlen, geceymiş gibi el yordamıyla ararlar.

Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.

Yoksulu onların kılıç gibi ağzından Ve güçlünün elinden O kurtarır.

Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.

Yoksul umutlanır, Haksızlık ağzını kapar.

Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.

[] “İşte, ne mutlu Tanrı’nın eğittiği insana! Bu yüzden Her Şeye Gücü Yeten’in yola getirişini küçümseme.

Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.

Çünkü O hem yaralar hem sarar, O incitir, ama elleri sağaltır.

Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.

Altı kez sıkıntıya düşsen seni kurtarır, Yedinci kez de sana zarar vermez.

Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.

Kıtlıkta ölümden, Savaşta kılıçtan seni O koruyacak.

Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.

Kamçılayan dillerden uzak kalacak, Yıkım gelince korkmayacaksın.

Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.

Yıkıma, açlığa gülüp geçecek, Yabanıl hayvanlardan ürkmeyeceksin.

Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.

Çünkü tarladaki taşlarla anlaşacaksın, Yabanıl hayvanlar seninle barışacak.

Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.

Çadırının güvenlik içinde olduğunu bilecek, Yurdunu yoklayınca eksik bulmayacaksın.

Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.

Çocuklarının çoğalacağını bileceksin, Soyun ot gibi bitecek.

Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.

Zamanında toplanan demetler gibi, Mezara dinç gireceksin.

Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.

“İşte araştırdık, doğrudur, Onun için bunu dinle ve belle.”