Job 6

Niin Job vastasi ja sanoi:

Eyüp şöyle yanıtladı:

Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

“Keşke üzüntüm tartılabilse, Acım teraziye konabilseydi!

Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

Denizlerin kumundan ağır gelirdi, Bu yüzden abuk sabuk konuştum.

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

Çünkü Her Şeye Gücü Yeten’in okları içimde, Ruhum onların zehirini içiyor, Tanrı’nın dehşetleri karşıma dizildi.

Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

Otu olan yaban eşeği anırır mı, Yemi olan öküz böğürür mü?

Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

Tatsız bir şey tuzsuz yenir mi, Yumurta akında tat bulunur mu?

Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

Böyle yiyeceklere dokunmak istemiyorum, Beni hasta ediyorlar.

Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

“Keşke dileğim yerine gelse, Tanrı özlediğimi bana verse!

Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

Kerem edip beni ezse, Elini çabuk tutup yaşam bağımı kesse!

Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

Yine avunur, Amansız derdime karşın sevinirdim, Çünkü Kutsal Olan’ın sözlerini yadsımadım.

Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

Gücüm nedir ki, bekleyeyim? Sonum nedir ki, sabredeyim?

Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

Taş kadar güçlü müyüm, Etim tunçtan mı?

Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

Çaresiz kalınca Kendimi kurtaracak gücüm mü olur?

Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

“Kederli insana dost sevgisi gerekir, Her Şeye Gücü Yeten’den korkmaktan vazgeçse bile.

Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

Kardeşlerim kuru bir dere gibi beni aldattı; Hani gürül gürül akan dereler vardır,

Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

Eriyen buzlarla taşan, Kar sularıyla beslenen,

Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

Ama kurak mevsimde akmayan, Sıcakta yataklarında tükenen dereler... İşte öyle aldattılar beni.

Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

O dereler için kervanlar yolundan sapar, Çöle çıkıp yok olurlar. Tema’nın kervanları su arar, Saba’dan gelen yolcular umutla bakar.

He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

O dereler için kervanlar yolundan sapar, Çöle çıkıp yok olurlar. Tema’nın kervanları su arar, Saba’dan gelen yolcular umutla bakar.

Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

Ama oraya varınca umut bağladıkları için utanır, Hayal kırıklığına uğrarlar.

Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

Artık siz de bir hiç oldunuz, Dehşete kapılıp korkuyorsunuz.

Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

‘Benim için bir şey verin’ Ya da, ‘Rüşvet verip Beni düşmanın elinden kurtarın, Acımasızların elinden alın’ dedim mi?

Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

‘Benim için bir şey verin’ Ya da, ‘Rüşvet verip Beni düşmanın elinden kurtarın, Acımasızların elinden alın’ dedim mi?

Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

“Bana öğretin, susayım, Yanlışımı gösterin.

Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

Doğru söz acıdır! Ama tartışmalarınız neyi kanıtlıyor?

Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

Sözlerimi düzeltmek mi istiyorsunuz? Çaresizin sözlerini boş laf mı sayıyorsunuz?

Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

Öksüzün üzerine kura çeker, Arkadaşınızın üzerine pazarlık ederdiniz.

Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

“Şimdi lütfedip bana bakın, Yüzünüze karşı yalan söyleyecek değilim ya.

Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

Bırakın artık, haksızlık etmeyin, Bir daha düşünün, davamda haklıyım.

Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?

Ağzımdan haksız bir söz çıkıyor mu, Damağım kötü niyeti ayırt edemiyor mu?