Job 13

Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.

“İşte, gözlerim her şeyi gördü, Kulağım duydu, anladı.

Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.

Sizin bildiğinizi ben de biliyorum, Sizden aşağı kalmam.

Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.

Ama ben Her Şeye Gücü Yeten’le konuşmak, Davamı Tanrı’yla tartışmak istiyorum.

Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.

Sizlerse yalan düzüyorsunuz, Hepiniz değersiz hekimlersiniz.

Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.

Keşke büsbütün sussanız! Sizin için bilgelik olurdu bu.

Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.

Şimdi davamı dinleyin, Yakınmama kulak verin.

Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?

Tanrı adına haksızlık mı edeceksiniz? O’nun adına yalan mı söyleyeceksiniz?

Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?

O’nun tarafını mı tutacaksınız? Tanrı’nın davasını mı savunacaksınız?

Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?

Sizi sorguya çekerse, iyi mi olur? İnsanları aldattığınız gibi O’nu da mı aldatacaksınız?

Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.

Gizlice O’nun tarafını tutarsanız, Kuşkusuz sizi azarlar.

Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?

O’nun görkemi sizi yıldırmaz mı? Dehşeti üzerinize düşmez mi?

Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.

Anlattıklarınız kül kadar değersizdir, Savunduklarınızsa çamurdan farksız.

Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.

“Susun, bırakın ben konuşayım, Başıma ne gelirse gelsin.

Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?

Hayatım tehlikeye girecekse girsin, Canım zora düşecekse düşsün.

Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.

Beni öldürecek, umudum kalmadı, Hiç olmazsa yürüdüğüm yolun doğruluğunu yüzüne karşı savunayım.

Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.

Aslında bu benim kurtuluşum olacak, Çünkü tanrısız bir adam O’nun karşısına çıkamaz.

Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.

Sözlerimi iyi dinleyin, Kulaklarınızdan çıkmasın söyleyeceklerim.

Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.

İşte davamı hazırladım, Haklı çıkacağımı biliyorum.

Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.

Kim suçlayacak beni? Biri varsa susar, son soluğumu veririm.

Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.

“Yalnız şu iki şeyi lütfet, Tanrım, O zaman kendimi senden gizlemeyeceğim:

Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.

Elini üstümden çek Ve dehşetinle beni yıldırma.

Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.

Sonra beni çağır, yanıtlayayım, Ya da bırak ben konuşayım, sen yanıtla.

Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.

Suçlarım, günahlarım ne kadar? Bana suçumu, günahımı göster.

Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?

Niçin yüzünü gizliyorsun, Beni düşman gibi görüyorsun?

Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?

Rüzgarın sürüklediği yaprağa dönmüşüm, Beni mi korkutacaksın? Kuru samanı mı kovalayacaksın?

Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.

Çünkü hakkımda acı şeyler yazıyor, Gençliğimde işlediğim günahları bana miras veriyorsun.

Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;

Ayaklarımı tomruğa vuruyor, Yollarımı gözetliyor, İzimi sürüyorsun.

Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.

“Oysa insan telef olmuş, çürük bir şey, Güve yemiş giysi gibidir.