Psalms 104

Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.

BENDICE, alma mía, á JEHOVÁ. JEHOVÁ, Dios mío, mucho te has engrandecido; Haste vestido de gloria y de magnificencia.

Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.

El que se cubre de luz como de vestidura, Que extiende los cielos como una cortina;

Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.

Que establece sus aposentos entre las aguas; El que pone las nubes por su carroza, El que anda sobre las alas del viento;

Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.

El que hace á sus ángeles espíritus, Sus ministros al fuego flameante.

Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.

Él fundó la tierra sobre sus basas; No será jamás removida.

Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.

Con el abismo, como con vestido, la cubriste; Sobre los montes estaban las aguas.

Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.

Á tu reprensión huyeron; Al sonido de tu trueno se apresuraron;

Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.

Subieron los montes, descendieron los valles, Al lugar que tú les fundaste.

Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.

Pusísteles término, el cual no traspasarán; Ni volverán á cubrir la tierra.

Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;

Tú eres el que envías las fuentes por los arroyos; Van entre los montes.

Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.

Abrevan á todas las bestias del campo: Quebrantan su sed los asnos montaraces.

Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.

Junto á aquellos habitarán las aves de los cielos; Entre las ramas dan voces.

Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.

El que riega los montes desde sus aposentos: Del fruto de sus obras se sacia la tierra.

Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.

El que hace producir el heno para las bestias, Y la hierba para el servicio del hombre; Sacando el pan de la tierra.

Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.

Y el vino que alegra el corazón del hombre, Y el aceite que hace lucir el rostro, Y el pan que sustenta el corazón del hombre.

Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;

Llénanse de jugo los árboles de JEHOVÁ, Los cedros del Líbano que él plantó.

Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.

Allí anidan las aves; En las hayas hace su casa la cigüeña.

Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.

Los montes altos para las cabras monteses; Las peñas, madrigueras para los conejos.

Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.

Hizo la luna para los tiempos: El sol conoce su ocaso.

Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.

Pone las tinieblas, y es la noche: En ella corretean todas las bestias de la selva.

Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

Los leoncillos braman á la presa, Y para buscar de Dios su comida.

Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.

Sale el sol, recógense, Y échanse en sus cuevas.

Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.

Sale el hombre á su hacienda, Y á su labranza hasta la tarde.

Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.

¡Cuán muchas son tus obras, oh JEHOVÁ! Hiciste todas ellas con sabiduría: La tierra está llena de tus beneficios.

Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;

Asimismo esta gran mar y ancha de términos: En ella pescados sin número, Animales pequeños y grandes.

Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.

Allí andan navíos; Allí este leviathán que hiciste para que jugase en ella.

Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.

Todos ellos esperan en ti, Para que les des su comida á su tiempo.

Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.

Les das, recogen; Abres tu mano, hártanse de bien.

Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.

Escondes tu rostro, túrbanse: Les quitas el espíritu, dejan de ser, Y tórnanse en su polvo.

Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.

Envías tu espíritu, críanse: Y renuevas la haz de la tierra.

Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.

Sea la gloria de JEHOVÁ para siempre; Alégrese JEHOVÁ en sus obras;

Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.

El cual mira á la tierra, y ella tiembla; Toca los montes, y humean.

Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.

Á JEHOVÁ cantaré en mi vida: Á mi Dios salmearé mientras viviere.

Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.

Serme ha suave hablar de él: Yo me alegraré en JEHOVÁ.

Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!

Sean consumidos de la tierra los pecadores, Y los impíos dejen de ser. Bendice, alma mía, á JEHOVÁ. Aleluya.