Job 19

Mutta Job vastasi ja sanoi:

Then Job answered and said,

Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

How long will ye vex my soul, and break me in pieces with words?

Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

These ten times have ye reproached me: ye are not ashamed that ye make yourselves strange to me.

Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

And be it indeed that I have erred, mine error remaineth with myself.

Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

If indeed ye will magnify yourselves against me, and plead against me my reproach:

Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

Know now that God hath overthrown me, and hath compassed me with his net.

Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

Behold, I cry out of wrong, but I am not heard: I cry aloud, but there is no judgment.

Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

He hath fenced up my way that I cannot pass, and he hath set darkness in my paths.

Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

He hath stripped me of my glory, and taken the crown from my head.

Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

He hath destroyed me on every side, and I am gone: and mine hope hath he removed like a tree.

Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

He hath also kindled his wrath against me, and he counteth me unto him as one of his enemies.

Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

His troops come together, and raise up their way against me, and encamp round about my tabernacle.

Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

He hath put my brethren far from me, and mine acquaintance are verily estranged from me.

Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

My kinsfolk have failed, and my familiar friends have forgotten me.

Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

They that dwell in mine house, and my maids, count me for a stranger: I am an alien in their sight.

Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

I called my servant, and he gave me no answer; I intreated him with my mouth.

Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

My breath is strange to my wife, though I intreated for the children's sake of mine own body.

Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

Yea, young children despised me; I arose, and they spake against me.

Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

All my inward friends abhorred me: and they whom I loved are turned against me.

Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

My bone cleaveth to my skin and to my flesh, and I am escaped with the skin of my teeth.

Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

Have pity upon me, have pity upon me, O ye my friends; for the hand of God hath touched me.

Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

Why do ye persecute me as God, and are not satisfied with my flesh?

Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

Oh that my words were now written! oh that they were printed in a book!

Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

That they were graven with an iron pen and lead in the rock for ever!

Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

For I know that my redeemer liveth, and that he shall stand at the latter day upon the earth:

Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

And though after my skin worms destroy this body, yet in my flesh shall I see God:

Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

Whom I shall see for myself, and mine eyes shall behold, and not another; though my reins be consumed within me.

Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

But ye should say, Why persecute we him, seeing the root of the matter is found in me?

Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.

Be ye afraid of the sword: for wrath bringeth the punishments of the sword, that ye may know there is a judgment.