Job 9

Job vastasi ja sanoi:

Felele pedig Jób, és monda:

Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

Igaz, jól tudom, hogy így van; hogyan is lehetne igaz a halandó ember Istennél?

Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

Ha perelni akarna ő vele, ezer közül egy sem felelhetne meg néki.

Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

Bölcs szívű és hatalmas erejű: ki szegülhetne ellene, hogy épségben maradjon?

Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

A ki hegyeket mozdít tova, hogy észre se veszik, és megfordítja őket haragjában.

Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

A ki kirengeti helyéből a földet, úgy hogy oszlopai megrepedeznek.

Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

A ki szól a napnak és az fel nem kél, és bepecsételi a csillagokat.

Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

A ki egymaga feszítette ki az egeket, és a tenger hullámain tapos.

Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

A ki teremtette a gönczölszekeret, a kaszás csillagot és a fiastyúkot és a délnek titkos tárait.

Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

A ki nagy dolgokat cselekszik megfoghatatlanul, és csudákat megszámlálhatatlanul.

Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

Ímé, elvonul mellettem, de nem látom, átmegy előttem, de nem veszem észre.

Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

Ímé, ha elragad *valamit,* ki akadályozza meg; ki mondhatja néki: Mit cselekszel?

Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

Ha az Isten el nem fordítja az ő haragját, alatta meghajolnak Ráháb czinkosai is.

Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

Hogyan felelhetnék hát én meg ő néki, és lelhetnék vele szemben szavakat?

Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

A ki, ha szinte igazam volna, sem felelhetnék néki; kegyelemért könyörögnék ítélő birámhoz.

Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

Ha segítségül hívnám és felelne is nékem, még sem hinném, hogy szavamat fülébe vevé;

Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

A ki forgószélben rohan meg engem, és ok nélkül megsokasítja sebeimet.

Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

Nem hagyna még lélekzetet se vennem, hanem keserűséggel lakatna jól.

Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

Ha erőre kerülne a dolog? Ímé, ő igen erős; és ha ítéletre? Ki tűzne ki én nékem napot?

Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

Ha igaznak mondanám magamat, a szájam kárhoztatna engem; ha ártatlannak: bűnössé tenne engemet.

Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

Ártatlan vagyok, nem törődöm lelkemmel, útálom az életemet.

Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

Mindegy ez! Azért azt mondom: elveszít ő ártatlant és gonoszt!

Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

Ha ostorával hirtelen megöl, neveti a bűntelenek megpróbáltatását.

Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

A föld a gonosz kezébe adatik, a ki az ő biráinak arczát elfedezi. Nem így van? Kicsoda hát ő?

Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

Napjaim gyorsabbak valának a kengyelfutónál: elfutának, nem láttak semmi jót.

Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

Ellebbentek, mint a gyorsan járó hajók, miként zsákmányára csap a keselyű.

Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

Ha azt mondom: Nosza elfelejtem panaszomat, felhagyok haragoskodásommal és vidám leszek:

Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

Megborzadok az én mindenféle fájdalmamtól; tudom, hogy nem találsz bűntelennek engem.

Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

Rossz ember vagyok én! Minek fáraszszam hát magamat hiába?

Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

Ha hóvízzel mosakodom is meg, ha szappannal mosom is meg kezeimet:

Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

Akkor is a posványba mártanál engem és az én ruháim is útálnának engem.

Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

Mert nem ember ő, mint én, hogy néki megfelelhetnék, *és* együtt pörbe állanánk.

Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

Nincs is közöttünk igazlátó, a ki kezét közbe vethesse kettőnk között!

Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

Venné csak el rólam az ő veszszejét, és az ő rettentésével ne rettegtetne engem:

Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.

Akkor szólanék és nem félnék tőle: mert nem így vagyok én magammal!