Job 21

Job vastasi ja sanoi:

Job prit la parole et dit:

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

Ecoutez, écoutez mes paroles, Donnez-moi seulement cette consolation.

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

Laissez-moi parler, je vous prie; Et, quand j'aurai parlé, tu pourras te moquer.

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

Est-ce contre un homme que se dirige ma plainte? Et pourquoi mon âme ne serait-elle pas impatiente?

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

Regardez-moi, soyez étonnés, Et mettez la main sur la bouche.

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

Quand j'y pense, cela m'épouvante, Et un tremblement saisit mon corps.

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

Pourquoi les méchants vivent-ils? Pourquoi les voit-on vieillir et accroître leur force?

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

Leur postérité s'affermit avec eux et en leur présence, Leurs rejetons prospèrent sous leurs yeux.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

Dans leurs maisons règne la paix, sans mélange de crainte; La verge de Dieu ne vient pas les frapper.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

Leurs taureaux sont vigoureux et féconds, Leurs génisses conçoivent et n'avortent point.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

Ils laissent courir leurs enfants comme des brebis, Et les enfants prennent leurs ébats.

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

Ils chantent au son du tambourin et de la harpe, Ils se réjouissent au son du chalumeau.

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.

Ils passent leurs jours dans le bonheur, Et ils descendent en un instant au séjour des morts.

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

Ils disaient pourtant à Dieu: Retire-toi de nous; Nous ne voulons pas connaître tes voies.

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

Qu'est-ce que le Tout-Puissant, pour que nous le servions? Que gagnerons-nous à lui adresser nos prières?

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

Quoi donc! ne sont-ils pas en possession du bonheur? -Loin de moi le conseil des méchants!

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

Mais arrive-t-il souvent que leur lampe s'éteigne, Que la misère fonde sur eux, Que Dieu leur distribue leur part dans sa colère,

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

Qu'ils soient comme la paille emportée par le vent, Comme la balle enlevée par le tourbillon?

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

Est-ce pour les fils que Dieu réserve le châtiment du père? Mais c'est lui que Dieu devrait punir, pour qu'il le sente;

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

C'est lui qui devrait contempler sa propre ruine, C'est lui qui devrait boire la colère du Tout-Puissant.

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

Car, que lui importe sa maison après lui, Quand le nombre de ses mois est achevé?

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

Est-ce à Dieu qu'on donnera de la science, A lui qui gouverne les esprits célestes?

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

L'un meurt au sein du bien-être, De la paix et du bonheur,

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

Les flancs chargés de graisse Et la moelle des os remplie de sève;

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

L'autre meurt, l'amertume dans l'âme, Sans avoir joui d'aucun bien.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

Et tous deux se couchent dans la poussière, Tous deux deviennent la pâture des vers.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

Je sais bien quelles sont vos pensées, Quels jugements iniques vous portez sur moi.

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

Vous dites: Où est la maison de l'homme puissant? Où est la tente qu'habitaient les impies?

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

Mais quoi! n'avez-vous point interrogé les voyageurs, Et voulez-vous méconnaître ce qu'ils prouvent?

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

Au jour du malheur, le méchant est épargné; Au jour de la colère, il échappe.

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

Qui lui reproche en face sa conduite? Qui lui rend ce qu'il a fait?

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

Il est porté dans un sépulcre, Et il veille encore sur sa tombe.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

Les mottes de la vallée lui sont légères; Et tous après lui suivront la même voie, Comme une multitude l'a déjà suivie.

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.

Pourquoi donc m'offrir de vaines consolations? Ce qui reste de vos réponses n'est que perfidie.