Job 20

Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:

Ekparolis Cofar, la Naamano, kaj diris:

Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.

Pro tio miaj pensoj devigas min respondi, Pro tio, kion mi sentas.

Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.

Hontindan riproĉon mi aŭdis, Kaj la spirito de mia prudento respondos por mi.

Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,

Ĉu vi scias, ke tiel estis de eterne, De post la apero de homo sur la tero,

Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.

Ke la triumfado de malvirtuloj estas mallongatempa, Kaj la ĝojo de hipokritulo estas nur momenta?

Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;

Se lia grandeco eĉ atingus ĝis la ĉielo, Kaj lia kapo tuŝus la nubon,

Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?

Li tamen pereos por ĉiam, kiel lia sterko; Tiuj, kiuj lin vidis, diros: Kie li estas?

Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.

Kiel sonĝo li forflugos, kaj oni lin ne trovos; Li malaperos, kiel nokta vizio.

Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.

Okulo, kiu rigardis lin, ne plu vidos lin; Lia loko lin ne plu vidos.

Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.

Liaj filoj kurados almozpetante, Kaj liaj manoj redonos lian havaĵon.

Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.

Liaj ostoj estos punitaj pro la pekoj de lia juneco, Kaj tio kuŝiĝos kune kun li en la polvo.

Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.

Se la malbono estas dolĉa en lia buŝo, Li kaŝas ĝin sub sia lango,

Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.

Li flegas ĝin kaj ne forlasas ĝin, Kaj retenas ĝin sur sia palato:

Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.

Tiam lia manĝaĵo renversiĝos en liaj internaĵoj, Fariĝos galo de aspidoj interne de li.

Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.

Li englutis havaĵon, sed li ĝin elvomos; El lia ventro Dio ĝin elpelos.

Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.

Venenon de aspidoj li suĉos; Lango de vipuro lin mortigos.

Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.

Li ne vidos fluojn nek riverojn, Torentojn de mielo kaj de butero.

Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.

Li redonos tion, kion li pene akiris, kaj li tion ne englutos; Kiel ajn granda estas lia havaĵo, li ĝin fordonos kaj ne ĝuos ĝin.

Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.

Ĉar li premis kaj forlasis la senhavulojn, Li rabis al si domon, kiun li ne konstruis.

Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.

Ĉar lia interno ne estis trankvila, Tial li ne savos tion, kio estis por li kara.

Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.

Nenion restigis lia manĝemeco; Tial lia bonstato ne estos longedaŭra.

Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.

Malgraŭ lia abundeco, li estos premata; Ĉiaspecaj suferoj trafos lin.

Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.

Por plenigi lian ventron, Li sendos sur lin la flamon de Sia kolero, Kaj pluvigos sur lin Sian furiozon.

Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.

Se li forkuros de batalilo fera, Trafos lin pafarko kupra.

Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.

Nudigita glavo trairos lian korpon, Kaj la fulmo de lia turmentilo venos sur lin kun teruro.

Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.

Nenia mallumo povos kaŝi liajn trezorojn; Lin konsumos fajro ne disblovata; Malbone estos al tiu, kiu restos en lia tendo.

Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.

La ĉielo malkovros liajn malbonagojn, Kaj la tero leviĝos kontraŭ lin.

Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.

Malaperos la greno el lia domo, Disŝutita ĝi estos en la tago de Lia kolero.

Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.

Tia estas de Dio la sorto de homo malpia, Kaj la heredaĵo destinita por li de Dio.