Job 9

Job vastasi ja sanoi:

Job progovori i reče:

Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

"Zaista, dobro ja znadem da je tako: kako da pred Bogom čovjek ima pravo?

Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

Ako bi se tkogod htio prÓeti s njime, odvratio mu ne bi ni jednom od tisuću.

Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

Srcem on je mudar, a snagom svesilan, i tko bi se njemu nekažnjeno opro?

Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

On brda premješta, a ona to ne znaju, u jarosti svojoj on ih preokreće.

Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

Pokreće on zemlju sa njezina mjesta, iz temelja njene potresa stupove.

Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

Kad zaprijeti suncu, ono se ne rađa, on pečatom svojim i zvijezde pečati.

Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

Jedini on je nebesa razapeo i pučinom morskom samo on hodao.

Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

Stvorio je Medvjede i Oriona, Vlašiće i zvijezđa na južnome nebu.

Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

Tvorac on je djela silnih, nepojmljivih čudesa koja se izbrojit' ne mogu.

Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

Ide pored mene, a ja ga ne vidim; evo, on prolazi - ja ga ne opažam.

Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

Ugrabi li što, tko će mu to priječit, i tko ga pitat smije: 'Što si učinio?'

Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

Bog silni srdžbu svoju ne opoziva: pred njim poniču saveznici Rahaba.

Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

Pa kako onda da njemu odgovorim, koju riječ da protiv njega izaberem?

Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

I da sam u pravu, odvratio ne bih, u suca svojega milost bih molio.

Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

A kad bi se na zov moj i odazvao, vjerovao ne bih da on glas moj sluša.

Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

Jer, za dlaku jednu on mene satire, bez razloga moje rane umnožava.

Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

Ni časa jednoga predahnut' mi ne da, nego mene svakom gorčinom napaja!

Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

Ako je na snagu - tÓa on je najjači! Ako je na pravdu - tko će njega na sud?

Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

Da sam i prav, usta bi me osudila, da sam i nevin, zlim bi me proglasila.

Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

A jesam li nevin? Ni sam ne znam više, moj je život meni sasvim omrzao!

Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

Jer, to je svejedno; i zato ja kažem: nevina i grešnika on dokončava.

Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

I bič smrtni kad bi odjednom ubijo ... ali on se ruga nevolji nevinih.

Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

U zemlji predanoj u šake zlikovaca, on oči sucima njezinim zastire. Ako on to nije, tko je drugi onda?

Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

Od skoroteče su brži moji dani, bježe daleko, nigdje dobra ne videć.'

Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

K'o čamci od rogoza hitro promiču, k'o orao na plijen kada se zaleti.

Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

Kažem li: zaboravit ću jadikovku, razvedrit ću lice i veseo biti,

Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

od mojih me muka groza obuzima, jer znadem da me ti ne držiš nevinim.

Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

Ako li sam grešan, tÓa čemu onda da zalud mučim sebe.

Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

Kad bih i sniježnicom sebe ja isprao, kad bih i lugom ruke svoje umio,

Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

u veću bi me nečist opet gurnuo, i moje bi me se gnušale haljine!

Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

Nije čovjek k'o ja da se s njime pravdam i na sud da idem s njim se parničiti.

Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

Niti kakva suca ima među nama da ruke svoje stavi na nas dvojicu,

Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

da šibu njegovu od mene odmakne, da užas njegov mene više ne plaši!

Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.

Govorit ću ipak bez ikakva straha, jer ja nisam takav u svojim očima!