Job 8

Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
Bildan iz Šuaha progovori tad i reče:
Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
"Dokad ćeš jošte govoriti tako, dokle će ti riječ kao vihor biti?
Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
TÓa zar može Bog pravo pogaziti, može li pravdu izvrnut' Svesilni?
Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
Ako mu djeca tvoja sagriješiše, preda ih zato bezakonju njinu.
Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
Al' ako Boga potražiš iskreno i od Svesilnog milost ti izmoliš;
Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
ako li budeš čist i neporočan, odsad će svagda on nad tobom bdjeti i obnovit će kuću pravedniku.
Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
Bit će malena tvoja sreća prošla prema budućoj što te očekuje.
Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
No pitaj samo prošle naraštaje, na mudrost pređa njihovih pripazi.
Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
Od jučer mi smo i ništa ne znamo, poput sjene su na zemlji nam dani.
Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
Oni će te poučit' i reći ti, iz srca će svog izvući besjede:
Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
'Izvan močvare zar će rogoz nići? Zar će bez vode trstika narasti?
Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
Zeleni se sva, al' i nekošena usahne prije svake druge trave.
Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
To je kob svakog tko Boga zaboravi; tako propada nada bezbožnika:
Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
Nit je tanana njegovo uzdanje, a ufanje mu kuća paukova.
Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
Nasloni li se, ona mu se ljulja, prihvati li se, ona mu se ruši.
Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
Zeleni se i sav na suncu buja, vrt su mu cio mladice prerasle.
Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
Svojim korijenjem krš je isprepleo te život crpe iz živa kamena.
Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
A kad ga s mjesta njegova istrgnu, ono ga niječe: 'Nikada te ne vidjeh!'
Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
I evo gdje na putu sada trune dok drugo bilje već niče iz zemlje.
Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
Ne, Bog neće odbacit' neporočne, niti će rukom poduprijet' opake.
Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
Smijeh će ti opet ispuniti usta, s usana će odjeknuti klicanje.
Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
Dušmane će ti odjenut' sramota i šatora će nestat' zlikovačkog.'"