Psalms 103

(Af David.) Min Sjæl, lov Herren, og alt i mig love hans hellige navn!

Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!

Min Sjæl, lov HERREN, og glem ikke alle hans Velgerninger!

Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,

Han, som tilgiver alle dine Misgerninger og læger alle dine Sygdomme,

Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;

han, som udløser dit Liv fra Graven og kroner dig med Miskundhed og Barmhjertighed,

Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;

han, som mætter din Sjæl med godt, så du bliver ung igen som Ørnen!

Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.

HERREN øver Retfærdighed og Ret mod alle fortrykte.

Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.

Han lod Moses se sine Veje, Israels Børn sine Gerninger;

Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.

barmhjertig og nådig er HERREN, langmodig og rig på Miskundhed;

Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.

han går ikke bestandig i Rette, gemmer ej evigt på Vrede;

Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.

han handled ej med os efter vore Synder, gengældte os ikke efter vor Brøde.

Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.

Men så højt som Himlen er over Jorden, er hans Miskundhed stor over dem, der frygter ham.

Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.

Så langt som Østen er fra Vesten, har han fjernet vore Synder fra os.

Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.

Som en Fader forbarmer sig over sine Børn, forbarmer HERREN sig over dem, der frygter ham.

Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;

Thi han kender vor Skabning, han kommer i Hu, vi er Støv;

Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

som Græs er Menneskets dage, han blomstrer som Markens Blomster;

Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:

når et Vejr farer over ham, er han ej mere, hans Sted får ham aldrig at se igen.

Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.

Men HERRENs Miskundhed varer fra Evighed og til Evighed over dem, der frygter ham, og hans Retfærd til Børnenes Børn

Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,

for dem, der holder hans Pagt og kommer hans Bud i Hu, så de gør derefter.

Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.

HERREN har rejst sin Trone i Himlen, alt er hans Kongedømme underlagt.

Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.

Lov HERREN, I hans Engle, I vældige i Kraft, som gør, hvad han byder, så snart I hører hans Røst.

Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.

Lov HERREN, alle hans Hærskarer, hans Tjenere, som fuldbyrder hans Vilje.

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.

Lov HERREN, alt, hvad han skabte, på hvert eneste Sted i hans Rige! Min Sjæl, lov HERREN!

Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.