Psalms 102

(Bøn af en elendig, når hans Kraft svigter, og han udøser sin Klage for HERREN.) HERRE, lyt til min bøn, lad mit råb komme til dig,

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

skjul dog ikke dit Åsyn for mig; den Dag jeg stedes i Nød, bøj da dit Øre til mig; når jeg kalder, så skynd dig og svar mig!

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Thi mine Dage svinder som Røg, mine Ledemod brænder som Ild;

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

mit Hjerte er svedet og - visnet som Græs, thi jeg glemmer at spise mit Brød.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Under min Stønnen klæber mine Ben til Huden;

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

jeg ligner Ørkenens Pelikan, er blevet som Uglen på øde Steder;

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

om Natten ligger jeg vågen og jamrer så ensom som Fugl på Taget;

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

mine Fjender håner mig hele Dagen; de der spotter mig, sværger ved mig.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Thi Støv er mit daglige Brød, jeg blander min Drik med Tårer

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

over din Harme og Vrede, fordi du tog mig og slængte mig bort;

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

mine Dage hælder som Skyggen, som Græsset visner jeg hen.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

Men du troner evindelig, HERRE, du ihukommes fra Slægt til Slægt;

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

du vil rejse dig og forbarme dig over Zion, når Nådens Tid, når Timen er inde;

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

thi dine Tjenere elsker dets Sten og ynkes over dets Grushobe.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Og HERRENs Navn skal Folkene frygte, din Herlighed alle Jordens Konger;

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

thi HERREN opbygger Zion, han lader sig se i sin Herlighed;

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

han vender sig til de hjælpeløses Bøn, lader ej deres Bøn uænset.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

For Efterslægten skal det optegnes, af Folk, der skal fødes, skal prise HERREN;

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

thi han ser ned fra sin hellige Højsal, HERREN skuer ned fra Himmel til Jord

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

for at høre de fangnes Stønnen og give de dødsdømte Frihed,

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

at HERRENs Navn kan forkyndes i Zion, hans - Pris i Jerusalem,

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

når Folkeslag og Riger til Hobe samles for at tjene HERREN.

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

Han lammed min Kraft på Vejen, forkorted mit Liv.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Jeg siger: Min Gud, tag mig ikke bort i Dagenes Hælvt! Dine År er fra Slægt til Slægt.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Du grundfæsted fordum Jorden, Himlene er dine Hænders Værk;

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

de falder, men du består, alle slides de op som en Klædning;

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

som Klæder skifter du dem; de skiftes, men du er den samme, og dine År får aldrig Ende!

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

Dine Tjeneres Børn fæster Bo, deres Sæd skal bestå for dit Åsyn.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.